Hiljainen viikko

Meidän viikkoon on kuulunut flunssaa, lunta ja vähän lorvikatarriakin. Nyt, kun ollaan Jannen kanssa oltu molemmat ihan nenät tukossa, niin Rassonen on edelleen käynyt normaalia lyhyemmillä lenkeillä ja silti ollut tosi rauhassa sisällä. Onkohan tuo rauhoittuminen pysyvä olotila?! Ainakin sitä on nyt jatkunut kaksi viikkoa putkeen! Aiemmin meillä on nähty rauhallisia päiviä, mutta yhden tai kahden päivän jälkeen on ollut taas kovempi meno.

Keskiviikkona könyttiin heti kotiportin ulkopuolella olevalle lumiröykkiölle. Tuntuu, että tämä lumimäärä on pakko ikuistaa, kun muuten sitä ei varmaan enää ikinä uskoisi miten valtavasti sitä on.

Matkalla kukkulan valloitukseen.

On top of the world...tai ainakin lumikinos. Kuvastahan sitä ei näköjään kuitenkaan näe, että miten paljon tuota lunta on, mutta liikennemerkki ehkä antaa jotain osviittaa määrästä.

Rassilla on ollut varmaankin tosi tylsää, koska lenkkien lisäksi sen kanssa ei ole kauheasti muuta puuhattu. Itsellä on ollut sen verran veto pois, että olen korkeintaan heitellyt pikkuherralle palloa sohvalta käsin. Lauantaina Rassonen sai helpotusta elämänsä tylsyyteen, kun se pääsi leikkimään kauan poissa kuvioista olleen Hupin kanssa! Hupi ei ehtinyt illalla tokoilemaan, joten järkkäsimme nuorelle parille treffit jo heti aamutuimaan. Otin kamerankin mukaan, että saisin ikuistettua kaverusten tapaamisen, mutta kun aloin ottaa kuvia ihmettelin, että mikä on, kun kamera ei toimi. No, ei se varmaan toimi, jos jättää akun kotiin lataukseen....Pikkasen otti kupoliin.

Lauantai-iltana mentiin tokoilemaan, mutta siitä ei ole kauheasti kertomista. Rassi taas sikaili ja jopa karkasi Iineksen luokse. Tuo karkaaminen olikin ihan uusi tempaus, jota aiemmin ei ole nähty. Koulussa ei kiinnosta tällä hetkellä mikään muu kuin Iines. Nakit suorastaan kalpenevat Iineksen ihanuuden rinnalla.

Piippu viihdytti lauantai-iltana itse itseään tyhjäämällä kierrätykseen menossa olleet pahvit ja sanomalehdet keittiön lattialle.

 Työn raskaan raataja tutkimassa aikaansaannoksiaan.

Lopuksi Piippu änki itsensä muovipussien sekaan lepäilemään.

Tänään ahkeroitiin Jannen kanssa kaupoilla oikein urakalla ja nyt meillä on vihdoin uusia mattoja ja verhoja. Nythän tämä keskeneräinen asumus alkaa jo tuntua ihan oikelta kodilta. Jee!