Meidän partapitoinen viikko jatkui perjantaina, kun pakkasin Rassin ja kauheat määrät tavaraa autoon ja hurautimme Punkalaitumelle Doctor’s Order kasvattien leirille. Perjantaina koirat pelasivat illalla aktivointipelejä ja jopa meidän koiranen tajusin useammankin pelin idean välittömästi. Se tosin ratkoi pelit käyttämällä kohtuullisen kovaa väkivaltaa, mutta idea oli kuitenkin selvä. Olin ihan varma, että se ei tajua pelejä ollenkaan ja suuttuu tajuamattomuudestaan, mutta toisin kävi.
Lauantaiaamu aloitettiin agilityn merkeissä. Rassin oli tarkoitus tehdä kahden esteen sarjaa, mutta Rassi itse halusi mielummin käydä esittelemässä itsensä kaikille kentän laidalla oleville koirille. Niinpä se sinkosi koirien keskelle heti ensimmäisen aidan jälkeen. Tästä seurasi koirien haukuntaa sekä ihmisten huutoa ja huitomista mikä ei häirinnyt Rassia ollenkaan. Tämä on todettu jo aiemmin…useita kertoja. Jossain vaiheessa se tuli kuitenkin takaisin mun luokse ja aloitettiin sama harjoitus uudelleen. Taas mentiin ensimmäisestä aidasta yli ja sen jälkeen karkaus muiden luo. Vielä yksi yritys ja tällä kertaa leirikouluttajamme Noora oli varustautunut snautserinlamauttimella. Rassi pinkaisi taas aidan jälkeen kohti muita koiria ja kuului kauhea rääkäisy ”EI!” ja koiralle vesipullosta vettä niskaan. Rassi pysähtyi kuin seinään ja sen ilme oli todellakin näkemisen arvoinen! Mun ois tehnyt mieli räkättää ääneen, mutta pyysin ihan pokkana koiran luokse, minkä se teki välittömästi(!!!) ja jatkoimme harjoitusta. Rassi tosin päätti, että se ei enää hyppää aitaa, kun hänen arvoaan kerran noin julmalla tavalla loukattiin. Tulihan se siitä aidasta sitten kuitenkin yli ja jatkoi seuraavalle esteelle ilman pienintäkään ongelmaa. Vaikeutettiin vielä harjoituksia niin, että muut koirat olivat ihan vieressä, mutta Rampo pysyi hanskassa. Halleluja! Olisinko voinut olla iloisempi? En!
Iltapäivällä lähdettiin metsään tekemään jälkiä. Rassihan ei ole ajanut alkukesän jälkeen yhtäkään metsäjälkeä, joten oli vähän jänskä nähdä miten se tehtävästä suoriutuu. Tein sille aika lyhyen jäljen, jossa oli suht hankalaa maastoa ihan alussa. Rassi lähti ihan mahtavasti liikkeelle. Se meni ravia nenä maassa. Jeee! Loppumatkassa se otti pari kertaa vainun ilmasta, mutta kokonaisuudessaan tuo oli ehkä paras sen ajama jälki ikinä. Vauhti oli ehkä yksi kymmenesosa siitä mitä se oli keväällä. Rassi sai ajettavakseen vielä toisen jäljen, jonka teki Vilma-koiran emäntä Anna. Se olikin Rassille ihka ensimmäinen jonkun muun kuin oman perheenjäsenen tekemä jälki. Rassonen oli oikeastaan koko matkan vähän hämmentyneen oloinen, mutta kyllä se silti pääsi maaliin. Kelpo suoritus. Oli ihan mahtavaa saada Annalta monenlaisia vinkkejä jäljen harjoitteluun!
Sunnuntaiaamuna ohjelmassa oli tokoa. Rampo oli heti kentälle päästyämme jotenkin vähän nuutunut. En tiedä oliko se jo väsyksissä lähes koko viikon jatkuneesta snakuilusta vai mikä sillä oli, mutta se käyttäytyi niin paljon paremmin kuin normaalisti, että ei auttanut kuin toljottaa ihmeissään. Tehtiin myös porukalla ohitusharjoituksia, kun varsinkin uroksilla oli pienoista pullistelumeininkiä ja Noora antoi ohjeita tilanteen hoitamiseen. Rassi oli ”härnäyskoirana”, kun ohittava velipoika Masa sai pärinän takia vedet niskaansa. Rassi oli tämän jälkeen ainakin puoli tuntia kuin paraskin paimenkoira, koko ajan valmiina toteuttamaan mun jokaisen toiveen. Se ei ole ikinä koskaan ollut niin kuuliainen!! Kai se ajatteli, että jumankekka, meikä ei kyllä aio ottaa uutta vesilastia niskaan. Nyt on paras tehdä, mutta ikinä tuo emäntä haluaa.
Päivän edetessä, oltiin välillä vähän trimmipöydällä pöyhittävänä. Tämä ehdottomasti ei ollut Rassin lempilaji viikonlopun ohjelmistossa.
Välillä kuunneltiin ohjeita.
Iltapäivällä otettiin vähän leikkimielisiä kisoja, joista ekana tehtiin vesilasin kuljetusta. Tässä lajissa emme sijoittuneet kolmen parhaan joukkoon, vaan otimme tämän lähinnä lämmittelynä seuraavaa koitosta varten ;)
”Emännän pujottelu ja koiran luoksetulo”-kisassa Rassonen sijoittui toiseksi supernopean Vilman jälkeen. Miten koira voi juosta niin kovaa?? Vilma, kerro! Edelleen Ramponen oli pikkuenkeli, jolla ei tuntunut olevan mitään kujeita edes suunnitteilla. Todella ihmeellistä. Päivän vikaksi otettiin leiri match show, missä Rampo komisteli sinisten kakkoseksi.
Oli kyllä hieno viikonloppu ja kotiin sai palata monen neuvon ja vinkin kera liittyen niin treenaamiseen kuin trimmaukseenkin. Outoa on se, että Rampo käyttäytyi mun mielestä tosi mukavasti ja sen toilailuista ei ole mitään raportoitavaa :O Sääkin suosi meitä ja aurinkokin mollotteli sekä lauantaina että sunnuntaina. Ja mikä parasta, paikalla oli tosi tosi tosi mukavia D.O.-laisia koirineen! Tällaisia viikonloppuja lisää! Niin, ja kiitokset kuvista Vuokolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti