Viime viikko oli vähän jäähdyttelyä kaiken edellisviikkoisen snakuilun jälkeen. Alkuviikon lenkeillä Rassilla oli kova työ merkata tutut lenkkimaastot, että kaikki varmasti huomaavat kuka on palannut viikonloppureissultaan.
Torstaina äiti ja iskä tulivat mökiltä Helsinkiin yhdeksi yöksi ennen kuin lähtivät lentelemään takaisin kotiin. Rassi ilmeisesti ajattelee, että äiti ja iskä kuuluvat jo kalustoon eikä aloita heille sitä normaalia kukkoiluprojektia mistä muut vieraat saavat kärsiä. Illalla me menimme taas snautseriporukan pyjamavuorolla treenaamaan agilityä Purina areenalle. Treenit aloitettiin sillä, että jaoin kaikille paikalla olijoille vesipullot. Onneksi snautseri-ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja lähtevät kaikenmaailman kommervenkkeihin mukaan sen enempää asiaa ihmettelemättä. :) Hupi oli mahataudissa ja ei päässyt treeneihin, mutta Heini tuli kuitenkin hallille avustamaan vesisodassa. Eli pullot kouraan ja Rassi lauteille. Sehän tietysti karkasi lähes välittömästi kohti Hudsonia ja Bostonia "Jeee, moon Rassi, ketä tootte"-tyylisesti. Tästä seurasi vesiryöppy niskaan ja hyvin kuuliainen snautserin nulikka.
Lopputreenit sujuivat kuin vettä valaen, hekoheko. Rassi teki hommia tosi innokkaan oloisesti ja meni esteitä ihan itsekseenkin. Ilmeisesti agility siis on kuin onkin hauskaa sen mielestä, kunhan sen vaan saa ensin keskittymään siihen eikä vain ja ainoastaan muihin koiriin. Nyt pitää vaan olla vielä tarkkana, että Rassi ei ala pelätä kentän laidalla olevia ihmisiä vaan, että se tajuaa, että rangaistus tulee, jos se karkaa koirien luo. Rampolla oli nimittäin pienoisia ongelmia hyppiä aitoja, jotka olivat liian lähellä kentän laidalla seisoskelevia ihmisiä. Ja tavoitteenahan ei tietenkään ole, ettei se uskalla hypätä veden pelossa. Katsotaan nyt montako kertaa saan ottaa pullot mukaan. Ainakin nyt reaktio on niin voimakas, että tuntuisi, että opetus saattaisi upota jopa noin kovaan kalloon. Toivossa on hyvä elää sanoi kirppu. Mutta kyllä vaan oli kivaa, kun koiruus oli kiinnostunut musta ja niistä esteistä. Alkoi tuntua, että ehkä me voidaan sittenkin alkaa treenata tätä lajia. Mä olin viime kerran jälkeen ihan valmis lyömään hanskat tiskiin.
Lauantaina ulkoiltiin oikein urakalla, kun oli niin kaunis sää. Vedettiin Haltialassa yli kahden tunnin lenkki ja Rassi sai leikkiä Pitkäkoskella vastaan tulleen Alma-snautserin kanssa. Kaiken ulkoilun ja sitä seuranneen haravoinnin jälkeen olin itse ihan tillintallin ja vetäisin sohvalla pikkutirsat. Ja ta-da-da-dad-da-daa, Rassi tuli mun viekkuun makoilemaan. Mitä ihmettä?! Mä olen vuoden haaveillut, että Rampo tulisi mun kainaloon köllöttelemään ja nyt se tapahtui! Yleensä Rassi ei ikinä tule sohvalle vaan etsii koko kämpän kylmimmän ja kovimman paikan ja nukkuu siellä. Outo tyyppi.
Rassi on muutenkin ollut siitä D.O.-leiristä lähtien ihan kuin eri koira. Se tottelee mua! Ja söpöilee. Ja lähes uskoo, kun sitä kieltää kiusaamasta Piippua. Mikä ihme sille tuli siellä??? Siis mä en todellakaan valita, mutta olen vaan hämmästynyt. Erittäin hämmästynyt.
Kaunis auringonpaiste innoitti mut myös tarttumaan trimmivälineisiin ja sain vihdoin siistittyä Ramposen. Jopa trimmatessa Rassonen oli suht kiltisti. Tietysti se aina juoksi mua karkuun, kun vaan sai tilaisuuden ja teki kauheat määrät pyllistelyjä tyyliin "leikkiä tää vaan on, älä hermostu, vaikka karkaan" :) Illalla meillä oli vielä snakukerhon tokoilut missä Rassonen karkasi kerran Hupin luokse, mutta oli muuten hyvin lauhkea otus.
Sunnuntaina Anni ja Inna kävivät moikkaamassa Rassia ja Piippua ja Rassi sai hienon uuden lelun ja Anni oli piirtänyt pikkuherrasta todella hienon kuvan. Itse en valitettavasti ollut kotona, mutta kuulin, että Rassikin oli noin suurinpiirtein käyttäytynyt lyhyen vierailun aikana. Rassosella on tapahtunut lelujenkin suhteen aimo harppaus kohti järkevöitymistä. Aiemmin sen ainoa tavoite oli tuhota uusi lelu niin nopeasti kuin mahdollista. Nykyään se tuntuu tajunneen, että leluista on paljon pidempi aikaista iloa, jos niitä ei tuhoa ensimmäisen 30 sekunnin aikana.
Voisiko olla, että Rassosen kaksi harmaata aivosolua ovat vihdoin alkaneet saada jonkinlaista yhteyttä toisiinsa ja se alkaa osoittaa jotain pieniä älykkyyden merkkejä? Vai onko tämä vain tyyntä myrskyn edellä ja villi-Rassonen nousee kuin Fenix-lintu tuhkasta silloin kuin sitä vähiten osaa odottaa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti