Hupi hoidossa

Tällä viikolla Rampon rukouksiin on vastattu ja se sai seurakseen Hupin, joka tuli meille pariksi päiväksi hoitoon. Näytin joku viikko sitten Jannelle muiden snautsereiden agilityvideoita ja hienot suoritukset nähtyään Janne tokaisi ihan tuohtuneena: "Rassi! Sä oot idiootti! Mä luulin, että se on toi rotu, mutta se onkin vaan tuo meidän koira." Rassi oli tuolloin nukkumassa, mutta nimensä kuulleessan se päästi oikein kunnon rassinarinat tyyliin "elekeehän nyt siellä morkatko" mikä vain lisäsi tilanteen huvittavuutta. Nyt eleltyäni sekä Hupin että Rassin kanssa voin yhtyä tuohon Jannen kommenttiin. Se on vain meidän koira, ei koko rotu...

Mä olen aina pitänyt sekä Hupia että Rassia vähän älyvapaina yksilöinä, mutta nyt on käynyt ilmi, että Hupi on ihana, hurmaava ja suloinen!


Hupi tuli meille keskiviikkona ja kävin ensin koirien kanssa kahden tunnin lenkillä Haltialassa päästämässä kuumimmat höyryt ulos. Alkumatka oli hieman hankala, kun eräs paukapää partajeppe ei meinannut uskoa, että remmissä ei riehuta ja meidän eteneminen (tai sen yrittäminen) oli epäilemättä aika kummallisen näköistä. Niin kummallisen näköistä, että kun joku pariskunta oli tulossa meitä vastaan, he jäivät hetkeksi toljottamaan meitä ja päättivät sen jälkeen kääntyä ympäri :) Yllättäen Rassi myös ajoitti isoimmat "tahdon painia Hupin kanssa"-kohtaukset bussipysäkkien kohdalle. On siinä ollut ihmisillä ihmettelemistä... Haltialaan asti päästyämme koirat saivat juosta vapaana ja mulla oli hieman urpo-olo, kun mun piti aina huutaa Hupia luokse, jos halusin niiden tulevan. Rassillehan on ihan turha sanoa mitään, jos sillä on neitiseuraa.

Hupin vetäessä välillä henkeä, Rassonen käytti senkin ajan hyväkseen lupsuttelemalla ystävänsä korvat puhtaiksi.

Lenkin jälkeen Hupi lepäili nätisti sohvalla ja minä taistelin oman koirani kanssa siitä saako Hupia koko ajan olla härkkimässä vai ei. Kolme tuntia me asiasta väännettiin ja otettiin yhteen oikeen kunnolla. Välillä sain istua tai maata Rassin päällä, kun sen touhu meni niin yli. Välillä taas Rassi oli jäähyllä omassa huoneessaan tai ulkona. Ja Hupi vain makasi nätin näköisenä sohvalla. Rassi kävi ihan kuumana ja sille olisi kelvannut ihan vaan vaikka Hupin tassujen nuoleminen. Se yritti punkea sohvapöydän alta Hupin luokse ja oli kieli pitkällä lipomassa rakkaansa varpaita. Rassi käyttäytyy Hupin kanssa ihan samoin kuin Piipunkin seurassa. Sillä on PAKKOMIELLE koskea näihin neitoihin KOKO ajan. Tauotta. Mikä tahansa vartalon osa kelpaa, kunhan siihen saa koskea. Ja se ääni mikä siitä kuuluu...läähläähläählääh. Ihan kuin se olisi juossut kymmenen maratonia putkeen. Janne sanoikin, että se haluaa sellaisen koiran kuin Hupi eikä tuollaista läähättäjää. :) Yöksi Rassi meni Jannen kanssa ja minä otin Hupin toiseen huoneeseen.





Läkähtynyt isäntä

Mukava vieras

Rassin all time low tapahtui torstaiaamuna...Hupi nukkui yönsä yläkerran toisen makkarin sohvalla ja Rassonen meni aamulla tietysti ihan innosta soikeana haistelemaan sitä sohvaa mihin ihana, huumaava Hupilainen oli jättänyt tajunnan räjäyttävää tuoksuaan. Ja mitäpä muutakaan meidän rakkauden sokaisemana sonni voi tehdä kuin pissata sille sohvalle. Loogista, eikös vaan. Tässä vaiheessa mulla meinaisi ihan aikuisten oikeasti katketa verisuoni päästä.

Iltapäivän lenkillä tapahtui alla näkyvä ihme. Kaksi remmissä olevaa nausteria kulkevat molemmat nätisti kaluamatta toisiaan. Kuva on sumea, koska jomman kumman nenä oli juuri osunut linssiin, mutta sen on nyt kelvattava todistusaineistoksi siitä, että ihmeitä todella tapahtuu.

Lenkin jälkeen Hupi löysi Rassin luun ja päätti ihan yhtäkkiä laittaa yli-innokkaan ihailijansa ruotuun. Hupi lennätti Rassia ympäri kämppää ja pikkuherra totteli sitä kuin enkeli. Ensimmäistä kertaa ikinä, jee. Vähän myöhemmin Hupi keksi soveltaa uutta taitoaan myös silloin, kun yli-innokas ihailija oli höyryämässä niskaan. Hyvä Hupi! Siitä se lähtee! Illalla lähdettiin vielä snakuporukan hallivuorolle agiliitelemään. Tai no, Hupi agiliiteli ja Rassi vain liiteli. Rassia ei olisi voinut agility vähempää kiinnostaa, kun tärkeämpää olisi ollut tutkia uusi halli ja haistella jokainen hiekanjyvä. Niinpä Rampo oli lähes koko ajan seinään köytettynä ja mä pääsin irrottelemaan Hupin kanssa. Oli niiiiin kivaa! Hupista tulee vielä ihan huipputykki!

Treenien jälkeen Hupi lähti omaan kotiinsa ja me palasimme Rassin kanssa omaamme. Janne kysyi kotiin päästyämme, että yritinkö mä edes vaihtaa koiria salaa, kun saavuin kerran kotiin Rassin kanssa ;)