Ei tästä nyt tuu mitään, ku kukaan ei kerro mitä kaikkee meikä on taas puuhannu, nii mää kerron sitte itte. Tykkään muutenkin hoitaa kaikki hommat ihan itte niin, ettei muitten tartte puuttua mun asioihin. Mää tiärän mitä mää haluan ja toimin sen mukaan. Mistähän mää alottasin.
Niin, siis arvatkaa mitä, mulle tuli ihan kauhee yskä. Mää vaan räin sellasia tosi katu-uskottavia limalätäköitä lattioille. Mulla oli kurkkuki niin kipiä, että mää en voinu narista. Oli tosi outoa mennä nukkumaan ilman narinaa. Mää olin sillon Jannen kaa kotona, ku Ellu vaan oli jossain ulkomaissa. Mää en oikeen tiiä miksi se oli lähtenyt pois kotoa. Mutta Ellu sitten puhu mulle vähän. Mää oikeesti kuulin sen äänen, ku Janne laitto mun korvaan jonkun laitteen. Mää sitten vaan huiskutin häntää ja lupasin, että paranen, jos saan mun mamman takas kotiin. Ku mulla on salaa sitä tosi kova ikävä. Siis tosi kova. Ihan mun syräntä viiltää. Ja joskus mää ihan itken, ku se lähtee. Mutta yritän olla itkemättä, ku Janne voi muuten luulla mua ihan mamoksi. Ja mä oon kovis.
Mutta mää siis paranin tosi hyvin siitä yskästä. Mutta nyt mulle on selvinnyt, että sen yskän takia mulla jäi jotain kivoja juttuja tekemättä. Mää en päässy ees sinne yksiin estehyppyharjotuksiin. Ja Hupi ois ollu siellä! Ja arvakkaa! Kuulin, että Iineskin ois siellä!! Ja meikä oli kotona. Huh huh. Mää kuulin sellasen juorun, että Hupiki oli vaan hyppiny niitä esteitä ja vaan kaks kertaa käyny moikkaamassa kavereita. Mä en ymmärrä tommosta. Mun ois pitänyt olla siellä näyttämässä miten hommat hoidetaan. Tommonen ihmisten käskyjen mukaan toimiminen on ihan naurettavaa. Mä ainakin oisin vaan koko ajan juossu kaikkien kavereiden luo. Kyllä niitä esteitä ehtii sitten hyppiä joskus toistekin, ainahan ne on siellä hallissa valmiina.
Onneks oon kuitenkin nähny Hupia muissa merkeissä. Me ollaan taas käyty niissä hölmöissä kentissä missä vaan pitää tehdä niitä kaikkia temppuja. Ja ei oo yhtään saanu leikkiä. Lauantainakin mentiin sinne yhteen halliin missä oltiin viime talvenakin. Siellä oli kaikki mun vanhat tutut. Mut mää näin vaan Hupin <3 Mutta emmää saanu nyt mennä sen kaa ja mua otti se päähän. Mutta mulla oli niin näläkä, että tein sitten niitä temppuja, ku sain nakkia. Näin, että Hupiki teki. Oltiin hetki molemmat mamoja. Mutta ollaan me siis Hupin kaa leikittykkin. Hupi vaan on niin ihana, että mää en oikeen pysty hillitsemään itteeni ja mää muka kiusaan Hupia. Vaikka mää vaan toteutan itteeni. Ja ei Hupi mitään sano mulle. Mutta ne kaks eukkoa on mun kimpussa, ku hyeenat. Ja joudun remmiin, jos en lopeta itteni toteuttamista. Höh.
Mää oon saanu olla Pikunki kaa. Ollaan oltu kahesti Haltialassa. Ja viime kerralla Pikku osoitti mulle, että siinä asuu kans pikku terroristi. Mulla meinas mennä yks tosi hyvä kakka ihan ohi, mutta onneks Pikku näytti mulle, että katos mitä täällä on. Mää oon herrasmies (ku muuten Pikku on niin tosi äkänen mulle) ni mää annoin Pikun nauttia siitä kakasta ihan rauhassa ensin. Sitten, kun Pikku oli valmis, oli mun vuoro nautiskella. Mää kierin niin, että kaula oli ihan mahtavan tuoksuinen ja juoksin sitten muut kiinni. Vähän aikaa sitten löysin lenkillä yhen toisenkin superhyvän kakan. Se oli ehkä paras ikinä. Ellukin vaan eka nauro, kun se luuli, että mun pantaan on jäänyt kiinni joku iso ruskea risu. Mää en voi käsittää miten se tunnelma menikin sitten niin kireeksi, kun selvis, että mun kaulassa ei tosiaan ookkaan mitää risua. Kauheeta nipotusta aina. Älä tee sitä, älä tee tätä. Mutta mää aina teen vähän sitä sun tätä, ku musta on kauheen kivaa kokeilla mun rajoja. Ja varsinkin meidän isäntäväen rajoja. Joskus mää oikein tahallaan testaan, että missä kohtaa ne taas pimahtaa. Ette tiiä miten hassunnäkösiä ne on, ku ne jotenkin sekoo. Ne huutaa ihan tosi kovaa ja näyttää ihan tyhmille. Sitten mää vaan katon niitä sen näkösenä, et ”Hei, mulla on tosi hyvä kuulo. Ei kuule tartte huutaa.”
Nnnii, oon mää tehny muutakin. Mää oon taas ollu siellä hepostalleillakin. Mutta nyt mää en jaksa enää olla tässä, ku mulla tuli just levottomat jalat. Mä meen nyt. Heippa! t: Rassi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti