maanantai 21. helmikuuta 2011

Latujuoksut

Rassin ja Jaden latujuoksut alkoivat jo viikkoja sitten, kun Jampoleija yhtäkkiä kesken lenkkiä ponkaisi tien penkalle ja sieltä tien vieressä menevälle ladulle. Rassin ensireaktio oli syvä hämmästys, joka muuttui salamannopeasti suureksi innostukseksi, kun partanaamat keksivät, että siellä löydetyllä ladulla on ehkä maailman kivointa juosta. Syytä tähän suureen riemuun en oikein ymmärrä, kun itse luulisi, että auratulla kävelytiellä olisi vähintään yhtä mukava pinkoa, mutta ei....

Yleensä juoksut alkavat siten, että Rassi joko hyppää penkalle ja aloittaa tiukan tuijotuksen mihin Jade vastaa tapittamalla takaisin. Tai sitten Rassi härnää Jaksua niin kauan, että takaa-ajofiilikset on saavutettu. Seuraava vaihe onkin se, että kumpikin sinkoaa kävelytieltä kinoksiin. Ja noita kinoksia meillä taas riittää, kuten näkyy :)


Lumi vaan pöllyää, kun Rapponi lähtee kinoksen päältä kohti latua. Jade saa aina ihan pinnistellä penkan päälle, kun kinokset ovat niin korkeat pienelle nausterille.




Rassi vilkaisee taakseen varmistaakseen, että äippä on kintereillä. Ja, onhan se siellä, hankeen uponneena.


Ja vihdoin päästään itse asiaan. Latu tosin on osassa kuvia aikalailla peittynyt uuteen lumeen, mutta baana näyttää kelpaavan partaeliöille.


Nausterit katoavat horisonttiin ;)


Sitten jarrut pohjaan ja täyttä vauhtia takaisin lähtöpisteeseen.

Ja juoksu jatkuu...


Ja se jatkuu... 


Sitten väliin loikka takaisin kävelytiellä ja uusi kierros on valmis alkamaan.


Välillä voi käydä niinkin hullusti, että takaa-ajon toinen osapuoli suorittaa katoamistempun.
Jade: "Mihin se nyt oikein meni???"
Rassi: "OOOOleoooooo, täältä mää tuuuuuun!"


Toisinaan matka ladulta takaisin tielle voi olla yllättävänkin pitkä...


...mutta snautserin sisulla pääsee ihan kevyesti vähän paksummassakin hangessa. Rassi näyttääkin oikeutetusti kieltä epäilijöille ja valmistautuu jo mielessään uuteen kierrokseen.


Tyypit oikeasti saattavat vetää tuota vaikka miten kauan. Tätä rallia ovat muut ulkoilijat pysähtyneet katsomaan monta kertaa joen toiselta puolelta - on se sen verran tiukkaa settiä. Joinain kertoina parrat selkeästi pinkovat tuota rallia niin kauan kuin suinkin jaksavat. Sitten ne loikkaavat takaisin tielle ja jatkavat muina miehinä matkaa - tosin ihan hengästyneinä. Yleensä Rassi vielä ottaa noin tennispallon kokoisen lumikokkareen suuhunsa ja rouskuttelee sen viilennykseksi hyvin autuaan näköisenä. Vanha totuus hullujen halvoista ja mielipuolien ilmaisista huveista pitänee edelleen paikkansa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti