Käytiin sunnuntaina Jannen ja Partojen kanssa Haltialan suunnalla reilun parin tunnin kävelyllä. Mitä pidemmälle matka eteni, sitä upeammaksi sää muuttui. Loppumatka tultiinkin auringon paistaessa ihan kirkkaalta taivaalta. Ilma oli tosi keväinen ja linnut lauloivat, ihanaa.
Jaden vahvuuksia ei selkeästi ole minkään maailman odottaminen. Lauantain snakukerhon tokossakin se oli jotenkin ihan tärähtäneellä tuulella ja ei käytännössä kuunnellut ollenkaan mitä mä sille sanoin. Sillä vaan häntä vispasi ja aivoissa ei liikkunut selvästi mitään muuta kuin ajatus nameista. Tästä lähtien Jade taitaa lähteä treeneihin täydellä mahalla. Myös sunnuntain lenkillä Jaksu antoi näytteen malttamattomuudestaan. Huom! Katsokaa miten ylväästi meidän nuorukainen istuu äiteen lähdöstä huolimatta paikoillaan!
"Tää niinku tulis nyt. Siis anteeksi tosi paljon, mutta mä en voi enää hillitä itseäni."
Onhan tuosta Jaksun nopeudesta hyötyäkin. Kun huudan koirat luokse, Rassi ei ole ehtinyt vielä edes tajuta mitä sille on huudettu, kun Jade on jo melkein perillä.
Rassosella oli lauantaiaamuna taas ohjelmassa HSKH:n tokoa. Tehtiin paljon paikkamakuuta liikkurin toimiessa häiriönä. Rassonen nousi yhden kerran istumaan, mutta muuten kesti hyvin makuulla vaikka ihana uusi ihminen kierteli ympärillä. Tämän jälkeen tehtiin lyhyt pätkä seuraamista koirakujan läpi. Rassonen ei piitannut muista koirista mitään, mutta seuraaminen oli muuten vähän väljää. Toi on ihmejuttu, kun muutoin Rassi haluaa aina nyhjätä ihmisissä kiinni, mutta seuraamisessa se liukuu vähän sivuun oikealta paikalta. Täytyy nyt yrittää työstää tuota ihan sata lasissa. Vielä, kun keksisi, että miten. Rassonenhan toimii aina sen mukaan millä tuulella se on. Tarpeeksi viritettynä, se seuraa ihan mallikkaasti, mutta vähänkin löysässä mielialassa sitä rakoa alkaa syntyä. Ja tuon kokoiselta koiralta vaaditaan kyllä tosi tiivistä menoa. Puuh. Ihan loppuun tehtiin vielä luoksetulot koirakujan läpi. Rassonen vilkuili kaikki koirat läpi laukatessaan kujassa, mutta ei kuitenkaan edes meinannut karata niiden luo. Se oli oikeastaan aika huvittavan näköistä, kun Rassi laukkasi menemään ja selvästi "huuteli" kaikille treenikavereille "Moi vaan! Minoon Rassi, kukas sää oot?!"
Illalla otin Rassinkin mukaan snakukerhon treenivuorolle, mutta se ei selvästi ollut enää oikein treenituulella. Tein sitten vähän hyppyä ja joitain seisomisia, sekä kokeilin vähän seuraamista kahdeksikolla. Se ei mennyt hirveän hyvin, mutta Ramponen oli tosiaan selkeästi vähän väsyksissä muutenkin. Tein sitten Jaksun kanssa vähän ekstraa Rassin vuorolla, mutta Jaksunen oli edelleen vähän yli-innokas. Iltatreenit olisivat siis voineet mennä paremminkin, mutta eiväthän nuo koiruudet mitään koneita olekaan.
Torstain agit menivät suht mukavasti. Rassi teki parit ekat harjoitukset tosi hyvin ja innokkaasti. Mulla oli jopa vaikeuksia ehtiä ohjata, kun se meni sen verran reippaasti. Sitten ihan viimeinen harjoitus meni tietenkin tosi huonosti. Mentiin ihan Hupin ohi lähtöpaikalle ja se riitti saamaan Ramposen ajatukset sekaisin. Niinpä just ne viimeiset esteet meni sitten ihan haahuillessa. Oma moka sekin, kun kerran vein herran niin läheltä huumaavaa Hupia. Jaksu meni ihan omalla tasollaan ja sen kanssa voi ihan hyvin tehdä samoja harjoituksia kuin Rassinkin kanssa. Jade muksahti kerran vähän, kröhöm, vaarallisesti keinulta, mutta ei se sitä onneksi häirinnyt ollenkaan. Rassikin suoritti pari viikkoa sitten keinun ihan yksinään mun selän takana ja tuli sieltä julman jysäyksen kera alas. Sen jälkeen Rassonen tulikin mun viereen häntä heiluen sen näköisenä, että "Näitkö?! Mää melkein putosin, vähäks hauskaa!"
Viime viikon maanantaina lenkillä sattui mielenkiintoinen välikohtaus. Mä solmin kakkapussia kiinni, kun meitä lähestyi joku mies. Koirat oli ihan hihnat löysillä ja itse olin uppotuneena omiin ajatuksiini, kun Jade päätti yhtäkkiä alkaa haukkua sille miespololle. Rassi tietenkin yhtyi välittömästi kuoroon, mutta kun se ei edes tajua, että miksi haukutaan, niin Rassonen suoritti myös samaan aikaan Rassi-tervehdyksen ihan innoissaan hyppäämällä suoraan sen miehen päälle. Mun suusta kuului niin epäinhimillinen EI-rääkäisy, että säikähdin sitä ääntä itsekin. Koirat hiljenivät ja mies jäi hokemaan "Nou hätä, nou hätä, nou hätä..." Siitä mun äänestä olisi voinut luulla, että Rassi on hyökkäämässä miesraukan kimppuun ja mä aion teurastaa ne molemmat koirat raivopäissäni. Mua hävettää vieläkin se tilanteeseen nähden ylimitoitettu karjaisu. Tämän viikon treeniohjelmassa on siis Jaksun rauhoittumisharjoituksia, Rassin seuraamistreeniä ja emännän äänenkäytön hillinnän harjoittelua...haastavinta näistä taitaa olla tuo viimeisenä mainuttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti