Parin viime viikon aikana me ei olla tehty paljon muuta kuin lenkkeilty pakkasen paukkuessa. Itse olen vaipunut jonkinlaiseen talvihorrokseen ja en millään jaksaisi tehdä koirien kanssa mitään lenkkeilyn lisäksi. Jadelle sopii ihan hyvin, että lenkin jälkeen voi vaan käpertyä omaan petiin takkatulen loimuun, mutta se toinen tapaus ei ihan niin helposti lannistukaan. Niinpä mä olen kantanut koirille kaupasta luita ihan selkä vääränä ja mun uusi puuhailutaktiikka noudattaakin seuraavaa kaavaa. Lenkiltä kotiin, koirille ruuat, takkaan tuli, sohvalle löhöämään, Jade omaan petiinsä…ja sitten Rassi alkaa kiusata Jadea ja yllyttää sitä painimaan. Rassi käy myös tuijottamassa mua sen näköisenä, että ”Tyyylsääää, kuolen tylsyyyyteeeeeen. Tajuutko???” Sitten vaan pakastin auki ja luut kummallekin. Sen jälkeen pääsen suht hyvällä omalla tunnolla kömpimään takaisin sohvalle, kun koirilla on taas tekemistä. Naudan putkiluut – laiskan ihmisen pelastajat.
Viime lauantaina peruuntui sekä aamun että illan tokotreenit, kun pakkasta oli sen verran reippaasti, etten viitsinyt lähteä halleille itseäni kiusaamaan. Rassiahan pakkanen ei häiritse millään lailla eikä nyt kamalasti itseänikään, mutta jotenkin tuntui, että jos aamutreenien aikaan oli -25 mittarissa niin se oli vähän liikaa. Myös viime viikon agilityt jäivät välistä, kun pakkasta oli taas se reippaat -20. Eilen saimmekin tietää, että meidän agilityhalli on käyttökiellossa, joten kevään loput treenit on peruttu. Voihan kökkö. Tällä hetkellä näyttää, että ulkokenttien sulamista saapi vielä jokusen hetken odotella…
Me ollaan puskettu menemään ihan normaalin pituisia lenkkejä pakkasesta piittaamatta. Jadekin kestää pakkasta mukavasti, koska koirat saavat olla lähes koko matkan irti ja pääsevät juoksemaan omaan tahtiinsa (eli lujaa). Kovimmilla pakkasilla Jaksu tosin on joutunut sulkeutumaan tonttupuvun syleilyyn, Jaggerin suureksi inhoksi. Viime lauantaina oltiin Hupin kanssa taas jäällä ja Jade on kyllä huvittava, kun se ei halua ollenkaan astua "poluilta" pois jäällä ollessaan. Lunta oli vain ja ainoastaan koirien nilkkoihin, muutoin hankin kantoi tosi hyvin. Silti Jade vaan tepsuttaa moottorikelkan uria ja yhtään huonompi polku ei kelpaa sille. Niinpä Jaksu ajautui useammankin kerran omilla urillaan ihan erisuuntaan kuin me muut ja sitten se jäi sinne moottorikelkan jäljelle tuijottamaan meitä kohti, että ”No mitäs nyt?? Miten mä muka sinne pääsen??” Rassi ja Hupi eivät varmaan edes huomanneet mitään kelkan uria vaan painoivat vaan täysillä siihen suuntaan minne hassunhauska leikki milloinkin johdatti.
Hupista puheen ollen, Heini kertoi hauskan jutun. Heini oli ollut Hupin kanssa käymässä veljensä luona ja juttu oli kääntynyt sitten Hupiin ja Heinin veli oli kysynyt, että onko Hupi leikkinyt viime aikoina poikaystävänsä kanssa. Heini sitten oli kysynyt, että "Ai Rassin?", jolloin Hupi oli pompannut heti sohvalta alas ja jäänyt tuijottamaan Heiniä pää kallellaan, jolloin Heini toisti, että "Niin, me puhuttiin Rassista". Tällöin Hupi oli juossut eteiseen ovelle ja aloittanut kauhean piippaamisen, jonka jälkeen se oli juossut ikkunaan ja taas ovelle. Sitten se oli mennyt uudelleen Heinin luokse pää kallellaan katsomaan kysyvästi, että "Missä se Rassi on, milloin se tulee??". Hupi on niin viisas :)
Käytiin pari viikkoa sitten pyörähtämässä Lohjan ryhmänäyttelyssä missä Hugo (D.O. His Majesty) olikin jo tyhjännyt pajatson ollen ROP. Kirsi-kasvattaja oli myös paikalla ja kävimme näyttämässä hänelle Jakkeria. Jade oli kyllä aika hellyttävä, kun se ihan selvästi tunsi Kirsin ja tuntui ajattelevan, että Kirsi on tullut hakemaan sitä jonnekin koiramaiselle reissulle. Niinpä Jaksu vain katseli mua sen näköisenä, että eihän mun tarvii nyt lähtee mihinkään, eihän? Rassonen taas on selkeästi miehistynyt, joko iästä tai Jaden tulosta johtuen. Niinpä se kokikin asiakseen pitää muut koirat loitolla meidän ympäriltä. Outoa, kun se ei ole koskaan aiemmin pärissyt kellekään.
Jade: "Nnniin, eihän mun siis tarvii lähteä mihinkään? Eihän?"
Rassi: "Vitsi mitä porukkaa. Kenetköhän sitä rökittäis."
"Ja sitten vielä sellanen juttu, että kun tuolla ois noita kaikkia luita, niiiiiin mietin vaaaaan, että voisinko saada ihan yhden vaan? Vaikka jonkun pienen, jooko?"
Rassi meinasi käydä ottamassa oikein kunnolla pataansa tässä taannoin iltalenkillä. Vastapuoli oli nimittäin tanskandoggi. Me mentiin koirapuiston ohi ja Jade ja Rassi olivat irti. Puistossa sitten olikin tanskandoggi, joka on aiemmin säikäyttänyt mut kiskaisemalla ulkoiluttajansa keskelle autotietä räyhätessään meille kadun toiselle puolelle. Nyt tämä samainen jättikoira juoksi saman tien aidalle, joka oli lumesta johtuen erittäin matala. Rassi ryntäsi aidalle myös ja nousi sitä vasten seisomaan ja saman tien, kun naamat kohtasivat, alkoi rähinä. Pelkäsin ihan kympillä, että Rampo on niin idiootti, että se hyppää aidan yli tai, että se tanskandoggi vaan astuu siitä aidasta yli pitkinen koipineen. Luojan kiitos koirat kuitenkin lähtivät vain juoksemaan aidanvierustaa omilla puolillaan ja pienen juoksukisan jälkeen Rassin korvat palautuivat ja se tuli kiltisti luokse. Samaisella lenkillä Rassonen kävi myös haukkumassa yhden pyöräilijän, joka ilmestyi meidän kulkureitille mun huomaamatta pimeyden keskeltä. Mitään tuollaistakaan se ei ole tehnyt ikinä ennen. Ihme kyllä, pyöräilijä otti tilanteen hyvin lungisti ja totesi anteeksipyyntööni vain, että "Ei se mitään".
Matalista aidoista tuli mieleen meidän portaiden maalausoperaatio. Kun maalarit tulivat meille töihin tammikuussa, Rassi heitti suurin piirtein voltteja onnesta ja käyttäytyi muutenkin tuttuun tyyliinsä hieman yli-innokkaasti. Hetken Rassosen touhuja katseltuaan, toinen maalari kertoikin, että "Juu, mä näinkin just yksi päivä tuollaisen snautserin. Se oli koirapuistossa ja hyppäsi tosi komeasti sen puiston aidan yli ja jatkoi matkaa kauheata vauhtia." On aina jotenkin helpottavaa kuulla, että muillakin on vähän liian suurella turbolla varustettuja snakuja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti