Rassi 3 vuotta!

Meidän Rassi pieni pallero täytti tänään jo kolme vuotta!

Uskomatonta miten nopeasti aika on mennyt. Kolme vuotta sitten kerroin Kirsi-kasvattajalle, että voisin oikeastaan ottaa uroksen, kun tarvitsen vähän haastetta elämään. No huh huh, sitähän tuli sitten koko rahalla (ja vähän enemmänkin). Meidän pentu vielä vaihtui ihan viime metreillä toiseen ja luin DO-foorumilta kateellisena kuinka se ”meidän alkuperäinen” pentu tulee joka aamu herättämään perheensä nuolemalla naamaa. Pienesti katkerana mietin sitä meille lopulta päätynyttä pentua, joka herätti meidät joka aamu puremalla. Ja puremalla kovaa.

Välillä aina tuntuu, että Rassi ei ole aikuistunut yhtään, mutta kun alkaa muistella vaikka niitä ensimmäisen vuoden koettelemuksia, niin onhan tässä nyt tultu iso matka parempaan suuntaan. Selkeitä parannuksia on havaittu ainakin seuraavissa asioissa:

Suhtautuminen vaatteisiin.

Nykyään vaatteet voi pukea päälle, riisua pois, pestä sekä myös ripustaa kuivumaan ilman, että täytyy silmä tarkkana vahtia, ettei snautserimiäs tule ja SYÖ niitä. Parhaana saaliina olen tainnut siivota oksennuksen, joka sisälsi kahdet alushousut ja yhdet sukat.

Karkaaminen muiden koirien luo

Tästä ei valitettavasti vieläkään voida kirjoittaa ihan puhtaita papereita, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut. Muistan yhä elävästi ensimmäisen kerran Ojangossa, kun napsautin Rassin remmin irti….ja mun treenikaveri katosi saman tien. Oma kolmas teatraalinen poistumiseni autolle sai rakkaan harrastuskoirani huomaamaan, että ”Ai niin joo, mulla oli tuo ihminenkin täällä mukana, nälkähän tässä kamuja etsiessä tulee, saiskohan siltä jotain ruokaa” ja sain sen jopa kiinni.

Makaaminen & nukkuminen

Siis se makaa. Aina joskus. Ei usein, mutta joskus. Toisinaan sen silmätkin pysyvät kiinni ja se nukkuu. Nuk-kuu. Ei kauan, mutta edes vähän aikaa. Ja mikä parasta, meitä ei enää herätetä joka aamu välillä klo 06:04-06:13. Ahhh.

Saunominen

Me ihmiset voidaan käydä nykyään saunassa iiihan rauhassa niin, että meidän koirat ovat ihan vapaana asunnossa. Hurjassa nuoruudessaan Rassi vietti sauna- ja suihkussakäynnit omassa yksiössään, joka on mukavasti suoraan pesutilojen yläpuolella. Monesti siinä lauteilla istuessa yläkerrasta kuului semmoinen jytinä, että rentoutuminen oli vähän hankalaa, kun mielessä pyöri vain, että ”Mi-tä se te-kee?? Mitä se voi tehdä, että siitä kuuluu tuommoinen jyty?!”

Ei-sana ja sen totteleminen

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin Rassi uskoo nykyään sanaa ”Ei” ainakin aina silloin tällöin. Tai ainakin silloin, kun huudan täysillä, että ”Prkl, EI”. Selvää edistymistä.

Last but not least.

Pureminen

Se ei pure. Se ei pure! Sitä voi silittää ilman, että se riehaantuu ja alkaa purra. Meille voi tulla sisälle ilman, että se kaluaa kädet ja housunlahkeet. Meidän pihalla voi kävellä ilman, että housunlahkeet ja hihat ovat ohijuoksevan nausterin jäljiltä täynnä palkeenkieliä. Tähän en ikinä uskonut, mutta nyt voi sanoa, että kyllä se pureminen joskus loppuu snautserinpennultakin.

Onhan tuo meidän Hulluparta edelleen aikamoinen hulivili, mutta kaikki sen rasittavuudet haihtuvat mielestä, kun se tulee kerjäämään iltahalia ja painautuu niiiiiin lähelle kuin tuommoinen iso nausterinrontti vaan voi. Ja väsyneenä, ah, mikä ihan nallukka Rassosesta kuoriutuu. Voisin katsella sitä vaikka kuinka kauan, kun se pilkkii jossain huoneen nurkassa korvat roikkuen ja taistelee unta vastaan. Täytyy sanoa, että jos mä joskus saan tämän koiran pelaamaan niin kuin haaveilen, niin sitten kyllä nostan itselleni hattua ja kumarran syvään. Haastetta siis edelleen riittää, mutta mitäpä se elämä olisi, jos kaikki onnistuisi kauhean helposti – tylsäääää. ;)