Uimataidoton Partanaama

Viikolla treenattiin taas agia ja tokoa ja oltiin Heinin kanssa aikeissa mennä Ojankoon myös torstaina vapaapäivän kunniaksi vähän agiliitelemään. Siellä oli kuitenkin kisat käynnissä, joten päätettiin sitten lähteä Sipooseen lenkkeilemään ja uittamaan koiria. Sillä reissulla tuli sitten ihan virallisesti todistettua, että Rassi ei osaa uida. Ei ossoo ei. Laitetaan tähän nyt aiheeseen liityvä kuvatus viime kesältä, missä näkyy hyvin Rassin omituinen "uinti"tyyli.

Heiteltiin keppejä koirille rantaveteen ja nehän hakivatkin niitä ihan kaasu pohjassa. Jade tosin tyytyi katselemaan rannalta nuoriso-osaston melskaamista. Jadullehan on ihan kauhistus kastella edes varpaitaan! Jossain vaiheessa vedessä oli jo useampiakin keppejä, joita nuoriso ei ollut käynyt hakemassa, kunnes Rassi Rassonen yhtäkkiä keksi, että hänpä riuskana poikana käy hakemassa ne kauemmas ajautuneet kepit. Niinpä Sir Rassou lähti kauhomaan hyvin omintakeisella tyylillään kohti keppejä. Mutta. Jos koira on pystysuorassa asennossa ja etutassut kauhovat veden pinnalla, jokainen voi hyvin helposti päätellä, että sillä konstilla kepit lipuvat yhä kauemmas ja kauemmas. Aluksi meitä vähän nauratti tuo Rassin touhu. Siinä vaiheessa, kun se päätti kääntyä ympäri huomatessaan tilanteen toivottomuuden ja jäi pärskimään ihan paikoilleen homma alkoi saada vähän vakavampia sävyjä. Rassonen ui ja ui, mutta kun liike suuntautuu suoraan ylöspäin, niin homma ikään kuin seisoo paikoillaan, ihan kirjaimellisesti. Sitten, kun koiruuden nenäkin alkoi olla jo kohtisuoraan ylöspäin ja näkyi, että sehän tappelee ihan tosissaan uppoamista vastaan, meikäläinen repäisi kengät jalasta ja syöksyi vaatteet päällä apuun. Lammessa oli niin syvää, että mullakaan ei yltäneet jalat pohjaan vaan uin huonolla uimataidollani Rassin luokse ja sain siitä sen verran otetta, että riuhtaisin sitä niskakarvoista myöskin veteen kiirehtineen Heinin suuntaan. Heini sai sitten Rassista uuden otteen ja työnsi sen edelleen kohti rantaa. Niinpä se vihdoin pääsi pois vedestä. Voin sanoa, että kylläpäs tärisytti tuon jälkeen. En tiedä olisinko saanut Rassia yksin sieltä vedestä edes pois! En muista milloin olisin viimeksi uinut Suomen vesissä, joten tulipa sekin homma taas hoidettua ja talviturkki heitettyä. Mun mielestä vesi on aina ihan liian kylmää, mutta nyt sen lämpötilaa ei edes huomannut. Ja kuten arvata saattaa, Rassille ei jäänyt mitään kammoa asiasta, vaan se lutrasi ihan normaalisti rannassa sen aikaa, että kuivattiin vähän litimärkiä vaatteitamme......ja tämän päivän agittelun jälkeen se pulahti uppeluksiin likaiseen ojaan Hupin kanssa. Mitä tästä siis opimme. No, Rassi ei oppinut mitään. Minä opin, että ei se vesi niiiin kauhean kylmää olekaan.

Huh hah hei

Huh hah hei, jopas aika on mennyt nopeasti ja on pitänyt sellaista kiirettä, että oksat pois. Tässähän on taas ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Parrat ovat treenanneet agia, tokoa ja pikkuriikkisen jälkeä, ollaan käyty leikkimässä sekä Hupin että Pikun kanssa, Suomi on voittanut maailmanmestaruuden ja meidän kylppäriremppa on pyörähtänyt käyntiin. Ammattimiehet remontoivat pesutilat, mutta koska köyhän on pakko yrittää, kaivettiin Jannen ja Antti the Talkoomiehen kanssa toissa viikonloppuna vähän lisäkorkeutta meidän kylppäriin. Mullehan riittäisi vähän matalampikin luola, mutta Janne on semmonen hongankolistaja, että pää kopsahtaa kattoon, ellei korkeutta ole riittävästi. Piippu ei saa tulla kellariin nyt ollenkaan, mutta Rassi ja Jade ovat luonnollisesti osallistuneet remonttiin ja kaivuuhommiin suurella sydämellä. Tai no, Jade on tehnyt itsestään mahdollisimman huomaamattoman ja häiritsemättömän kääryleen jonnekin sivummalle, kun taas Rassi on ollut mukana ihan konkreettisesti kaivamassa (ja jopa syömässä) hiekkaa. Partainen Remppareiska oli myös ilmeisesti päättänyt merkata kaivuutyömaan omaksi reviirikseen vääntämällä jossain vaiheessa pienen kakkakikkareen työmaan korkeimmalle kohdalle. Rassi The Great kakkaa korkeammalle kuin kukaan muu!

HSKH:n tokot ovat pyörineet joka tiistai ja Rassi on ollut tosi jees. Sen seuraaminenkin on yhtäkkiä napsahtanut paikoilleen. En taas tiedä, että mikä ruuvi siellä päänupissa kääntyi oikeaan asentoon, mutta seuraaminen on nyt tosi hyvää, jee. Japu on saanut tehdä omia tokojuttujaan aina Rassin treenien jälkeen. Viime lauantaina vietettiin koko aurinkoinen aamupäivä Ojangon tokopäivässä. Tein Rassin kanssa alkuun meidän murheenkryyniä eli liikkeestä maahanmenoa. Se sujui...no...hitaasti. Toisena juttuna otettiin tunnarinoudon alkeita. Mun hienot parrat löysivät tunnarikapulan ruohikosta ihan superhienosti kumpikin ja Jade oli taas niin polleaa omista taidoistaan. Rassi nyt on aina polleaa ja ah niin onnellinen, että sillä rintamalla ei mitään uutta. Otettiin väliin yksi paikkamakuu ryhmässä ja Rassi tuijotti naapurissa makoilevaa hemaisevaa bortsu-ladya vähän turhan intensiivisisesti nenä väristen, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Kun liikkeen jälkeen kehuin Rassia, sillä kupsahti kuppi ihan nurin ja se kaatui maahan pitkin pituuttaan - ekan kerran näin julkisella paikalla. Siinä se sitten örisi ja hurisi tassut taivasta kohti sätkien ja vieressä olleet koirat vilkuilivat ohjaajiaan vähän huolestuneen näköisinä.

Ollaan myös käyty Emmin ageissa, joissa viime kerralla oli teemana rengas ja loppuun tehtiin muutaman esteen aita-putki-sarjaa. Rassi meni hyvin eikä muistaakseni karannut kertaakaan vaikka Emmin kentän reunalla olevat ruohotupsut suorastaan kirkuvat Rassosta luokseen. Ja nyt, kun tarkemmin ajattelen, niin karkasihan se paukapää Hupin luokse, mutta itse treenit se teki hyvin. Jade teki sitten samoja juttuja sillä aikaa, kun oli Hupin vuoro. Ollaan myös käyty Ojangossa ilman ohjaajaa ja on kyllä aika mahtavaa, kun Rassinkin kanssa voi nykyään treenata eikä se heti lähde lätkimään, kun pääse irti :) Helpottaa elämää aika mukavasti! Edelleen se katselee tosi tarkkaavaisesti naapurikenttien koiria, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole uskaltanut lähteä livohkaan...kop kop...koputan puuta.

Rassilla on hyppytekniikka ehkä hieman hakusessa. Se saattaa ponnistaa ihan mistä vaan...kuten kuvasta näkyy. Se tekee tokoesteenkin yli tommoisia ihan järjettömiä loikkia, vaikka asiasta voisi suoriutua paljon järkevämmälläkin ponkaisulla.

Jadella taas on palkka mielessä jo lähtökäskyä odottaessa. Slurps.

Parta liehuen yli esteiden a'la Lale.

Japuli putkessa.

Rassilla on nykyään ihan hirveän hauskaa lenkillä, kun se käy säännöllisin väliajoin pulahtelemassa jokeen matkan varrella. Mietinkin yksi päivä sen touhuja katsellessani, että nyt taidan tajuta miten siitä tuli noin iso…sen kaikki energia ja elämänilo ei olisi yksinkertaisesti mahtunut pienempään pakettiin! :) Rampo on ollut ihan pösilömäisen energinen ja se oli jopa yksi kaunis päivä ottanut mun parhaat kengät käsittelyyn ja syönyt niistä koron. Kele. En tiedä mistä tuo energia oikein kumpuaa, kun sitä yritetään kovasti suunnata kaikkeen hyödylliseen ja siltikin sitä tuntuu jäävän vielä yli. Rassonen myös juoksee hullunjuoksuja ihan yksinkin lenkin varrella, jos se ei saa pakotettua Jadea ajamaan itseään takaa. Jadea selvästi vähän risoo noi Rassosen touhut ja se ei ole ollut kovinkaan myötämielinen Rassin kohelluksille viime viikkoina.

Viime viikolla sain sellaisia ilouutisia, että me ollaan Rassin kanssa päästy HPH:n jälkiryhmään!! Jippiiii! Käytiin vähän verestämässä muistoja ja vetäisin lyhyet jäljet nurmelle sekä Rampolle että Japulle. Japu teki oman jälkensä ensin ja Pikkuparta katseli mua muutaman askeleen "jäljestettyään" sen näköisenä, että "jos vaan annat ne namit sieltä taskusta niin kuin ennenkin, niin mun ei tarttis kaivaa niitä täältä heinästä, jooko".

Rassi puolestaan suorastaan karjui raivosta sivummalla, kun se näki mitä Jade päästi tekemään. Rassi niiiiiiin tykkää noista nenähommista, että se ei meinannut pysyä nahoissaan odotellessaan omaa vuoroaan. Jouduin odottamaan aika pitkään, että kierrokset saatiin niin alas, että Herran saattoi päästä jäljelle. Rassonen meni kuin vanha tekijä ja selvitti kaksi kulmaakin ihan suit sait. "Tätä lisää", oli Rassosen kommentti jäljen päässä :)

Kylppäriremppaa

Teemme remonttia ja päivitämme plokia taas, kun kiireet työnvalvonnassa vähän hellittävät.

T: Rassi, Jade ja Piippu

Jade Tampereen KV-näyttelyssä

Viime viikon koirailut huipentuivat aurinkoisen kesäpäivän viettoon Tampereen Pirkkahallissa koiranäyttelyssä. Snautserit arvosteli Jean Blangino Ranskasta. Itse olin elämäni toista kertaa kehässä koiran kanssa. Jappe veti homman vakaasti ja varmasti ja tuloksena oli VAL ERI1 SA PN4.

Jade ja kilpakumppaneita

Jappe ravissa

Valioiden voittajan on helppo hymyillä :)

Olin kyllä tosi tyytyväinen meidän debyyttiin :) Kehäsihteeri oli tosi topakka täti ja hän kävi vielä jälkikäteen ojentamassa mua, kun mun numerolappu ei kuulemma näkynyt tarpeeksi hyvin ja se vei meiltä vielä paremman sijoituksen :O Just just. Luulin kyllä menneeni näyttämään koiraa enkä numeroa, mutta tämä tuomari kuulemma halusi numerot näkyviin :)

Päivän kruunasi Rassin veljen ja siskon valioituminen heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä, hyvä Manta (D.O. Modesty Blaise) ja Masa (D.O. Mad Max)!!! Myös Hugo (D.O. His Majesty) piti D.O-koirien mainetta yllä olemalla ROP-veteraani. Hieno päivä!

Koska kyseessä oli myös äitienpäivä Jade sai ihanilta lapsiltaan ihania lahjoja :D Mantan perheen Aino-tyttö oli tehnyt tämän hienon kortin.

Ja Masa antoi äidilleen leluhiiren :)

Jannen oli hieman vaikea ymmärtää tätä äitienpäiväkarkelointia (outo tyyppi ;);)). Urheasti hän kuitenkin otti Äitikoirasta ja äitienpäiväkakusta kuvia.

Tässä vielä Jaden arvostelu noin suurinpiirtein...vähän oli vaikea välillä tulkata tuota ranskaa ja vaikeaa käsialaa, mutta jotain tuollaista siinä oli.

"liikkuu hyvin, vähän ahdas takaosa, hyvät pään mittasuhteet, hyvän muotoinen päälaki / kallo, hyvin kiinnittyneet korvat, kaula ???, erinomaiset silmät, ??? erinomainen, erinomainen väri, erinomainen olkapää, hyvä sivuprofiili, vahva selkälinja, hyvin kiinnittynyt häntä, hyvä lihaksisto, erinomainen rakenne"

Jarkolle kiitokset kuvista!

Uudet agi- ja tokotreenit

Viime viikon maanantaina Hupi ja Heini tulivat hakemaan meitä ja lähdettiin kimppakyydillä Järvenpäähän Emmi Rainetojan agilitytunnille. Seuroihin pääsy on enemmän kuin kiven alla, niin päädyttiin Heinin kanssa keräämään lantit kasaan ja panostamaan yksityistunteihin. Urpo ja Tosiurpo saivat ennen lähtöä peuhata hetken meidän pihassa, joten Herra Tosiurpo olikin sitten viritetty mukavasti oikeaan mielentilaan, kun lähdettiin ajamaan…NOT. Onneksi Rassonen ehti vähän palautua siinä puolen tunnin ajomatkan aikana, ettei tarvinnut viedä sitä ihan silmät päässä seisovana ja kieli maassa roikkuen uudelle opelle nähtäväksi. Kentän laidalla Rassi joutui häkkiin mistä se EI tykännyt. Mun usko meidän kangashäkin toimivuuteen rapisi sitä mukaan, kun Rassonen yritti taistella tietänsä ulos metallihäkin sisuksista.

Meidän ekasta tunnista iso osa kului jutusteluun ja suunnitteluun. Ehdittiin kuitenkin tekemään keppejä ja Rassi teki ne ”helpolta” puolelta todella hienosti. Siis kertakaikkisen upeasti. ”Vaikea” puoli sitten tökki ihan kunnolla, kun en itse osaa tehdä keppejä väärinpäin ja pilasin Rassosenkin tekemisen. Täytyy kuivaharjoitella tota hommaa. Ihan loppuun otettiin leikkimistreeniä. Rassia ei leikkiminen suuremmin kiinnostanut, kun oli taas uusi kenttä ja Hupikin oli siellä ja ja ja…Urhoollisesti yritin saada Partanaamaa kuitenkin innostumaan ja juoksin Emmin käskyttämänä kyyryssä lelu kädessä kenttää edestakaisin. Muutaman spurtin jälkeen luulin, että kuolema korjaa. Ei muuten ole ihan helppoa juosta niin, että lelu raahaa maata ja samaan aikaan hihkua koiralle ja mennä niin lujaa kuin kintuista lähtee. Mulla oli kauhea verenmaku suussa vielä pitkään tuon session jälkeen. Ehkä pieni kunnonkohotus olisi paikallaan…Meidän jälkeen treenaamaan olikin tulossa tuttua porukkaa, kun Pekka ja Eveliina saapuivat paikalla Hudsonin ja Bostonin kanssa. Pieni on maailma ja silleen. Käytiin Hupin ja Rassin kanssa vielä lähimetsässä vähän palloilemassa ja Rassi saa tuosta metsäkeikasta täydet 10 pistettä. Rampo ei ole koskaan aiemmin ollut yhtä nätisti Hupin kanssa. Se yritti nylkätä max kolme kertaa ja lopetti heti käskystä. Ou jee.

Tiistaina mentiin sitten HSKH:n treeneihin. Ekana vuorossa oli Japu-Liisa, joka osallistui näyttelyharkkoihin. Jade kyllä katseli mua sen näköisenä, että mikä tää juttu nyt on…aika tylsäääää. Jade on niin hauska, kun se osaa tehdä sellaisia tosi syyllistäviä ilmeitä. Rassi ei ikinä katso mua silleen, että ”mihin sä oot mut tuonut, mentäis vaan kotiin kahdestaan”-ilmeillä. Jade taas on ihan mestari luomaan muhun sellasia surumielisen syyllistäviä mulkaisuja. Yritin pitää Jaden treenit iloisina ja sehän on helppoa, kun vilauttelee vähän herkkuja Pikkurouvan nenän edessä. Jade sai erityiskehut juoksemisesta, meni kuulemma tosi hyvin. Seisottamisessakinhan se on tositosi helppo, mitä nyt välillä yrittää kurkkia mua ja tehdä niitä ”mennään kotiin, joooko”-katseita.

Japun jälkeen Rassi pääsi omiin toko-treeneihinsä. Otin sen mukaan heti alusta asti, vaikka tiesin, että näin ekalla kerralla, ensin on tarkoitus vain jutella ja käydä läpi kesän tavoitteita. Rampo sai roikkua mukana opettelemassa odottamista…ja siinähän sillä riittääkin oppimista. Pitkän jutustelun ja Rassin totaalipitkästymisen jälkeen tehtiin pari paikkamakuuta missä ei ollut ongelmia. Tein myös vähän seuraamista ja Rassi meni tosi hyvin. Sitten vielä vähän perusasentotreeniä ja sen jälkeen ihan jäätyneenä kotiin. Auton mittarissa asteita oli huikeat kolme ja mulla ei tietenkään ollut edes hanskoja, kun ”nythän on toukokuu”. Voi kiesus, että mä olin jäässä.

Keskiviikkona Anna ja Pikku pyysivät lenkille juuri sopivasti, kun tulin tallilta kotiin. Olin ratsastanut sen verran kevyesti, että jaksoin lähteä saman tien Partojen kanssa moikkaamaan Pikkua. Viiletettiin Haltialassa tunnin verran ja Pikulla ja Rassilla näytti olevan todella hauskaa :)

Perjantaina käytiin Janne kanssa vähän kuvailemassa koiruuksia ja "joku" kävi jättämässä allekirjoituksensa keltaisen nesteen muodossa Jannen kallisarvoiseen kameralaukkuun sillä aikaa, kun Jannen kanssa oltiin selin laukkuun ja katsottiin kamerasta aiemmin räpsittyjä otoksia. Alla olevassa kuvassa taustalla näkyvällä hahmolla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa....Kesti taas vähän aikaa puhua Janne ympäri ja saada arvoisa KePo vakuuttuneeksi, että sehän oli itse asiassa tosi hassu juttu ja voidaan vaikka nauraa sille yhdessä. Hoh hoh hoo, eikös oo hassua?! ;)

Rassi 2 vuotta!!!

Meidän Rakas Rassi Rasittava täytti eilen kaksi vuotta!!! Janne lauleli Rassoselle "Olen kolmekymppisen" sävelellä "Olet kaksi vuotias, olet kaksi vuotias...takana on luja putki rilluvuosien" Toivotaan, että tähän aikuisen (?) ikään päästyään alkaa järjenmääräkin vihdoin kasvaa partasuun aivokopassa. Kuvassa päivänsankari odottaa kakunsyöntiä. Synttärihatut eivät suostuneet löytymään piilostaan, joten kuva piti ottaa ihan avopäin :) Birthday Boy on hieman läkähtynyt juoksutettuaan juuri äitiään ympäri pihaa...

Kevätkuvaukset

Tänään oli kaunis aurinkoinen keli ja ajateltiin käydä räpsimässä muutama keväinen otos koiruuksista. Eläinten kuvaaminen ei vaan aina suju ihan suunnitelmien mukaan. Mulla oli mielessä kuva, jossa makaisin koirien kanssa nurmella, auringon paistaessa kauniisti ja tuulen tuivertaessa partoja. Asetuin sitten pötkölleen nurmelle ja käskin fiksut ja filmaattiset koirani makaamaan viereeni. Ja kuinkas kävikään.

Tyypit alkoivat piehtaroida välittömästi ihan apinan raivolla. Kumpikin. Myös se fiksumpi.

Väliin voi vähän nakertaa mahasta naapuripiehtaroijaa.

Itseäkin naurattaa siihen malliin, että ei tästä edelleenkään tule mitään. Oikealla nähtävissä jo yksi piehtaroimiseen kyllästynyt raato.

 

Minä: "Nyt oikeesti alatte kuunnella. Maahan. Kumpikin."

Jade ja Rassi: "Höh, no okei. Mutta hei, mitäs tuolla on? Ja tuolla?"

No tulihan se sieltä, kun vähän potki. Ta daa!

Vappu (ja juoksu?) lusittuna

Tällä viikolla on alkanut pikkuhiljaa vähän tympiä nämä meidän erikoisjärjestelyt ja viikolla tuntui, että olisi oikeastaan aika hemmetin mukavaa, jos tuo Jaden juoksu pikkuhiljaa loppuisi. Kerroin töissä näistä meidän asumisjärjestelyistä ja yksi työkavereistani sitten sanoikin, että "Teidän molempien täytyy todella tykätä koirista." Juuh, kieltämättä nämä kaikki sompailut kuulostavat koirattoman korvaan kohtuullisen hankalalta. Juoksun loppumisesta ei tosin ollut viikolla merkkiäkään, päin vastoin. Jade piti mua selvästi erittäin potentiaalisena poikaystäväehdokkaana ja suurin piirtein räpsytteli ripsiään joka kerta, kun olin viittä metriä lähempänä arvon pikkurouvaa. Jade tuntui katselevan mua sen näköisenä, että etkö nyt tajua miten kaunis mä olen, tee nyt jotain, äläkä siinä vaan toljota.

Keskiviikkona käytiin Tolosen Nealla kampaajalla ja Jadesta tuli aivan superihq. En ole vielä tavannut ketään immeistä kuka ei ottaisi Jadea omakseen tuosta vaan ja Neakin sanoi heti, että hänkin voisi ottaa tuollaisen koiran. Mun piti viedä äkkiä Japsu autoon, ettei sitä vaan kukaan ryöstä ;) Japuli on niin helppo, ihana ja kauniskin vielä.

Perjantaina alkoi sitten jo olla vähän sellainen meininki, että Japuttaja olisi palautumassa vähän normaalimpaan mielentilaan eikä se enää katsellut mua sillä silmällä. Lenkilläkin se muuntui takaisin omaksi itsekseen, eli olisi mielellään sanonut pari valittua sanaa kaikille nelijalkaisille vastaantulijoille, jos vaan olisi annettu lupa. Lupaa ei tullut, niin se tyytyi pitämään sellaista tukahdutettua märinää.

Lauantaina, kun Janne oli kaupoilla, mulla tuli yhtäkkiä mieleen "Bitch-suihke", josta olin kuullut ja soitin Jannelle, että jos hän suinkin kehtaa, niin voisiko arvon KePo käydä Mustissa ja Mirrissä kysäisemässä, että löytyykö suihketta. KePo suorittikin urheasti tehtävän ja tuli suihkeen kanssa kotiin.

Tänään sitten Japu pääsi ensin suihkuun, sitten Bitch-suihkeesta ilma sakeaksi.....ja.....suuri hetki koitti....Jampo ja Rampo tapasivat toisensa ihan nenätysten. Melkein siinä meillä Jannen kanssa silmänurkat kostuivat, kun partanaamat olivat niin kauhean iloissaan nähdessään toisensa ihan livenä. Jadekaan ei kälättänyt Rassille yhtään vaan sinkoili edestakaisin ihan äänettömänä. Alkuun Rassi oli remmissä, mutta kun homma näytti toimivan niin hyvin, niin päästettiin parrat ilakoimaan ihan vapaana. Jonkun aikaa temmellettyään Jade kuitenkin alkoi näyttää vähän huolestuttavan kiinnostuneelta pojastaan ja poikahan on aina valmiina kuin partiolainen, joten tässä vaiheessa sitten otettiin koirat takaisin remmiin.

Suuri ja mahtava Lale

Äidin hali

Päivän mittaan käytiin kahteen otteeseen kunnon lenkillä ja koirat olivat vuorotellen irti. Kaikki meni hienosti, eikä Rassikaan ollut mitenkään superkiinnostunut Japsusta muuta kuin vaan kaverina :) Aamupäivän lenkillä, Rassonen kävi joessa vähän viilentelemässä ja tuli sieltä asiaankuuluvasti ihan villinä pois. Jaden olisi niiiiiin tehnyt mieli vähän löylyttää lastansa ja Rassin olisi niiiiin tehnyt mieli saada pienet satikudit äidiltään.

Tästä tuijotuksesta olisi lähtenyt kunnon juoksut, mutta kun ei kuitenkaan uskallettu päästää kaksikkoa vielä irti...kaiken varalta. Märkä mörrimöykky oikealla on Rassi, joka muuten pääsi parturiin lenkin jälkeen ja sain siistittyä ja nypittyä sen loppuun.

"Karkaa nyt, pliiis. Juostais, joooooo!"

Päivän toisen lenkin jälkeen otettiin Jadekin yläkertaan ja tällä hetkellä kumpikin koiruus nukkuu hyvin tyytyväisen näköisenä. Rassi tosin on varmuuden vuoksi oman porttinsa takana, mutta ollaan kuitenkin kaikki samassa kerroksessa, jee. Huomenna Jade tosin saa kyllä vielä mennä päiväksi kellariin lukkojen taakse, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa ole ohi. Aivan mahtavaa!

Pääsiäinen lusittuna

Pääsiäisviikolla kävin Rassin kanssa tokoilemassa ohjatusti kahteen eri otteeseen. Keskiviikkona mentiin Heinin ja Hupin kanssa Riitta Jantunen-Korrin yksityistunnille. Katsottiin seuraamista ja noudon alkeita. Rassi toimi muuten ihan suht ok, mutta se ottaa edelleen häiriötä kaikesta mahdollisesta. Sen keskittymiskyky on ajoittain hyvin lähellä nollaa, koska kaikki mahdollinen ja mahdoton pitää aina kyylätä. Rassi on kyllä uteliain koira mitä olen ikinä koskaan nähnyt. Ei ole niin vähäpätöistä asiaa, ettei se herättäisi Rassosen kiinnostusta. Eipä tuo nyt muuten niin haittaa, mutta tokossa se on vähän hankalaa, jos koiran pää pyörii kuin pöllöllä koko ajan. Mun täytyy nyt ottaa tosi tiukkaa kontaktitreeniä kaikissa mahdollisissa paikoissa. Niin. Ja kävihän se paukapää myös muutaman kerran lirauttamassa kentän laidan heinänkorsiin liikkeiden välillä. En kehdannut rääkäistä sille riittävällä raivolla Riitan läsnä ollessa ja sellainen perus ”Hyi hyi, ei saa” oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Eli myös tuo liikkeiden väli pitää saada kuntoon. Rassonen nimittäin olettaa, että palkan jälkeen voi vaan häipyä paikalta, kun homma on kerran suoritettu...mutta, kun ei se ihan niin mene.

Rassi astui orapihlajanpiikkiin keskiviikkona juuri ennen kuin olimme lähdössä tokoilemaan. Se päästi niin kovan rääkäisyn, että ehdin ihan tosissani pelästyä, että nyt meni silmä puhki…Onneksi piikki oli vain tassussa ja sain sen kokonaisena ulos. Heti, kun piikki oli ulkona, Rassonen oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, joten latasin sen autoon ja lähdimme treeneihin. Treenin jälkeen Rampo ja Hupi vielä leikkivät vähän aikaa metsässä ja jalassa ei huomannut mitään ongelmaa. Sitten aivan yhtäkkiä, vasta torstai-iltana Rassin jalka oli niin kipeä, että se vaan läähätti ja roikotti jalkaa ilmassa. Menin sitten tutkimaan sitä ja heti, kun hipaisin jalkaan Rassonen ulahti kuin olisi veitsellä pistetty ja mä tietysti säikähdin sitä ääntä ja päästin jalan irti. Sen jälkeen siihen jalkaan sitten ei olisi saanut koskea enää ollenkaan. Tein omatekoisen sideharsokuonokopan ja istuin koiran päällä lattialla, että pystyin edes vähän saamaan käsitystä siitä, että mikä siinä jalassa oikein on tilanne. Rassi tuntui olevan ihan 100 prosenttisen varma, että se kuolee siihen tuskaan minkä mun tutkimus sille aiheuttaa. En mä kuitenkaan nähnyt mitään siellä tassussa, joten annoin Rampolle yhden kipulääkkeen, joita se sai silloin, kun se edellisen kerran astui orapihlajanpiikkiin toissa jouluna. Ja kas vain, jalka parani TAAS sillä yhdellä kipulääkkeellä. Viimeksi se meni ihan samoin. En ymmärrä.

Perjantai-iltana mentiin sitten HSKH:n tokon vapaatreeneihin ottamaan paikkamakuuta. Tehtiin pari makoilua ja ne meni hyvin. En tosin mennyt ihan täyttä matkaa, kun Rassonen näytti pelottavan valppaalle. Ekan makuun aikana viereisellä kentällä meni koira agilityputkeen kauhella "rätinällä", mutta mun piski pysyi silti aloillaan erinomaisesti, jesh. Yritin ottaa myös seuraamista liikkurin kanssa, mutta lopetin sen ekan kymmenen metrin jälkeen, kun Rassi ei pystynyt yhtään keskittymään. Se oli vaan taas ihan tohkeissaan uudesta kentästä ja vieressä treenaavista agiliitäjistä. Ei ollut toivoakaan saada sitä mun kanssa samalle planeetalle, joten jätin homman siihen. Rassi pitää kyllä paikkansa hyvin, mutta kontaktia ei. Katseltiin hetki muiden suorituksia ja mentiin sitten itsekin agilitykentälle. Tein noin kymmenen esteen radan ja sen Sir Rassou sitten vetikin muutamaan kertaan todella hyvällä sykkeellä. Sit vaan superkehut, koiruus autoon ja takaisin kotiin pääsiäisen viettoon.

Lauantaina Antti teki meille välilaskun palatessaan Brysselistä kotimaan kamaralle. Nautiskeltiin ulkona koko loppuviikonloppu aivan mahtavista keleistä. Chillailitiin aurinkotuoleissa joka päivä ja koiruudet saivat olla mukana menossa vuorotellen. Jade tosin otti sen verran nokkiinsa muurahaisenpistosta, että se kipitti takaisin kellarin sohvalle ja mulkoili mua sieltä siihen malliin, että hänen arvonsa ei sieltä enää ulos tule niin kauan kuin niitä kamalia ötököitä on siellä pihalla. No, sehän tarkoitti vain lisää ulkoiluvuoroja Rassille, mikä sopi herralle erinomaisesti.

"Tässä se muurahainen minua pisti."

 "Ai mitäkö mieltä minä olen muurahaisista? No, sitä mieltä, että ne ovat typeriä typeriä typeriä. Aaarrgghh."

Meidän pääsiäisviikonloppu oli lähes täydellinen, kun ehdittiin tehdä niin paljon kaikenlaista. Koiruudet sai treeniä, ihmiset omia huvituksia ja bonuksena saatiin nauttia aivan upeista keleistä. Lisää tällaisia viiikonloppuja, kiitos.

Juoksu ja elämä jatkuu

Meidän yhteiselo on ollut suht siedettävää Jaden juoksuista huolimatta. Kerrankin isosta talosta on jotain hyötyä. Eihän tämä nyt ihan ruusuilla tanssimista ole, mutta saapa ainakin liikuntaa, kun pitää käydä kahden koiran kanssa erikseen lenkillä. Rassi-Laiheliini on hukannut lähes kaiken motivaationsa syömiseen, kun sillä ei ole ketään kirittämässä, joten tuo syömättömyys on ollut oikeastaan suurin murhe. Yleensä Herra Luuviulu kuitenkin syö edes jotain, jos Janne käy ensin maiskuttelemassa ruokakupin vieressä :) Konstit on monet sanoi mummo, kun kissalla pöytää pyyhki. Siankorvakin meni alas heti, kun Piippu oli ensin käynyt sitä tutkimassa. Sitä ennen Rassi oli keskittynyt vain korvan piilottamiseen.

Paula saapui Vaasasta perjantaina piristämään meidän viikonloppua ja Piippu tuntui heti ottavan Paulasta uuden ylimmän ystävän itselleen. Piipullahan on ollut vähän tätä ylisuojelevaisuusongelmaa ja se on selkeästi sitä mieltä, että on Hänen Arvonsa tehtävä suojella Jannea ja mua Rassilta. Nyt ihana Paula ilmeisesti aiheutti ihan täysin överiksi menevän suojelureaktion ja Piippu yritti rökittää Rassia useampaan otteeseen viikonlopun aikana ihan kunnolla ja ilman mitään syytä. Mä jouduin välillä jo heittelemään kattia tyynyillä ja lehdillä, kun se yritti käydä ihan tosissaan Söör Rassoun päälle. Sunnuntaina en enää uskaltanut sanoa mitään negatiiviseen viittaavaakaan Rassoselle, kun Piippu kuunteli joka sanan niin tarkasti ja ryntäsi Rassin päälle, jos se kuuli yhdenkin omasta mielestään epäilyttävänä sanan. Siinä vaiheessa, kun Rassi hyppäsi eteisen lipaston päälle nähdäkseen naapurin uuden koiranpennun paremmin, mun piti vain luoda siihen murhaavia katseita ja nypätä se äänettömästi alas sieltä lipaston päältä. Ehkä Pipe myös jotenkin ajattelee, että kaikki tämä erikerroksiin jakautuminen on Rassin aikaansaannosta ja Rassi pitää pieksää, kun se on kehittänyt näin hankalan järjestelyn. Jopa Rassi the Luupää tajusi, että Piippu on nyt ihan tosissaan ja väisteli Hänen Korkeuttaan. Ensimmäistä kertaa ikinä.

Paula lähti sunnuntaina iltapäivällä lentelemään takaisin kohti Vaasaa. Piippukin oli rauhoittunut ja lopettanut ylettömän pamputtamisen, joten kun Rassi taas kerran seisoi eteisen lipastolla sitä uskalsi jo vähän pölläyttää sanallisestikin. Mä en ymmärrä mistä se on yhtäkkiä keksinyt, että se lipasto on hyvä koiran jalusta!

Meidän J-sarjalaiset, eli Jade ja Janne kävivät lauantaina Haltialassa omalla pienellä päiväretkellä. Japsu oli tuhissut lehmille ja nauttinut kauniista kevätpäivästä. Kuvatukset ovatkin tältä J-sarjan retkeltä.

Rassonen on päässyt muutamana iltana pyörälenkille ja se on tuntunut tykkäävän siitä, kun saa posotella ihan kunnolla. Parhaat naurut olen saanut siitä, kun Rassonen on saanut villintymiskohtauksen vapaana juostessaan ja sen tapana on ollut koko talven purkaa ylimääräinen sekopäisyys haukkomalla lunta suuhunsa samalla, kun se laukkaa menemään. Nyt se sitten haukkoi isoja haukkauksia ilmasta ihan maanpinnan yläpuolelta ja oli raukka ihan hämmentyneen näköinen, kun maassa oli vain hiekkaa eikä sitä lunta. Ihme ja kumma, se kuitenki tajusi olla kauhomatta sitä hiekkaa suuhunsa...

Maanantai-illan pyörälenkki saikin sitten loppumatkasta ikävän käänteen. Sunnuntaina oltiin Jannen ja Jaden kanssa lenkillä ja meitä vastaan tuli joku vanhahko mies kahden vasikan kokoisen laumanvartijan kanssa ja nämä kaksi vasikkaa mylvivät ja tempoilivat Jadea kohden siihen malliin, että kysyin siltä mieheltä, että onkohan ne nyt ihan sun hallinnassa. Vastausta en tietenkään saanut ja lienee tarpeetonta edes mainita, että koirat olivat  fleksissä. Tietenkin.

Maanantaina pyörälenkillä tämä kolmikko sitten tuli mua ja Rassia vastaan. Himmasin vauhdin jo hyvissä ajoin, Rassi oli remmissä ja otin sen käskyn alle. Tarkastin, että miehen fleksit ovat lyhyenä ja työnsin Rassin niin syvälle pientareelle kuin pystyin ja olin itse pyörineni oman koirani ja niiden kahden jättiläisen välissä. Ja mitäs sitten tapahtuukaan...ne vasikat alkavat taas mylviä ja tempoa ja tunkevat lähes iholle. Totta hemmetissä mun Turvamies sitten puolustautuu ja tempaisee itsensä sieltä pientareelta kohtaamaan haastajansa sillä seurauksella, että mä lennän pyörän kanssa mahalleni maahan. Ei muuten ollut ihan hirveän kiva tunne maata mahallaan ja katsoa, kun ne kaksi jättiläiskoiraa karjuivat ihan pään yläpuolella. Ehdin vaan ajatella, että voi tsiisus kraist, nyt ne tappaa mun koiran. Sätkin sitten siellä maassa ja yritin repiä Rassia toisella kädellä kauemmas. Kun pääsin ylös, Rassi meni heti takaisin omalle paikalleen pientareelle ja mä sanoin pari valittua sanaa sille miehelle. Hän sitten vain naureskeli (!!) ja sanoi, että hänen koiransa eivät tehneet mitään. Anteeksi kuinka?? Samalla siihen tuli kaksi jalankulkijaa ja ne koirat alkoivat taas pauhata. Siinä vaiheessa multa meni ihan täysin hermot ja karjaisin keuhkot tyhjiksi sille miehelle siitä kuinka tärkeää olisi, että jos ottaa tuollaisia miehisyyden jatkeita, että osaa myös kouluttaa ne!! Mainitsin myös, että tämä on jo toinen kerta, kun ollaan kohdakkain ja ne koirat eivät ole hallinnassa. Mutta, kun on lusikalla annettu niin kauhalla ei voi ottaa...Lähdin sitten jatkamaan matkaa raivosta pihisten, kun ei kerran mene perille, niin ei mene.

Mun rispekti ei mene niille joiden koirat pauhaa, koska sitä harvemmin tarvitsee opettaa. Se mikä vaatii taitoa on, että koirat pysyvät hiljaa ja osaavat käyttäytyä. Mikä siinä on, että pitää ottaa liian vaikeita ja vielä vahvoja koiria itselleen??? Rassosta ei kyllä voi syyttää kaatumisesta, kun kokemuksesta tiedän, että se pysyy siellä pientareella vaikka joku ohikulkija louskuttaisikin meille. Ymmärrettävästi se puolustautuu siinä vaiheessa, jos joku fiksu päästää koiransa ihan meihin kiinni. Onneksi selvittiin mustelmilla ja hemmetin kipeällä polvella, tuossa olisi kyllä voinut käydä huonomminkin. Vieläkin kyllä suututtaa. Grrr.