Taas on viikko vierähtänyt! Aika menee ihan mieletöntä vauhtia ja Rassi kasvaa kovaa tahtia. Säkäkorkeus on noin 39 cm ja painoa on 8,5 kiloa. Kävimme tänään Rassin kanssa rokotuksessa. Kerrankin sain olla ylpeä koirastani, niin hienosti se käyttäytyi. Rassi ei pelännyt klinikalla mitään ja tutki vain iloisena paikkoja. Muut koiratkaan eivät sitä häirinneet. Eläinlääkäri-setä sai osakseen vain lämpimiä lipaisuja - kai se koiruus tajusi, että nyt on sen verran kokenut käsittelijä, että turha tuhlata voimia puruyrityksiin. Rokotuskin upposi raksuja syödessä, niin että ipana ei edes huomannut mitään tapahtuneen.
Viikon toinen positiivinen uutinen on se, että kun Rassi eilen hävisi näköpiiristä täällä sisällä ja heti perään tuli syvä hiljaisuus, menin puolijuoksua perään katsomaan, että mitä se nyt on repimässä. Meinasin lentää pepulleni, kun löysin Rassin syömässä OMAA LUUTA. Siis omaa luuta!! Heräsi sellainen pieni toivonkipinä, että ehkä tämä tästä vielä =)
Tällä viikolla Rassi on yhtäkkiä tajunnut, että meidän aidan takana liikkuu ihmisiä ja jopa koiria! Aiemmin aidan ulkopuolella on saanut tapahtua mitä vaan ilman, että Rassonen on huomannut mitään, mutta nyt se on löytänyt itsestään vahtikoiran ja saattaa jopa vähän haukkua päräyttää, jos joku tai jokin ylittää uutiskynnyksen. Aiemmin myös, kun ovikello soi, meillä juoksi ovelle vain kissa ja koira ei ymmärtänyt kellon pimputuksesta tuon taivaallista. Tällä viikolla Rassi on hokannut senkin, että kun kello soi, ovella on joku uusi potentiaalinen kohde, jota voi purra. Jee, sinne!
Toinen uusi löytö tällä viikolla on valitettavasti ollut Piipun vessa. Voi onni ja autuus, kun suu on täynnä hiekkalaatikon antimia ja menet kantamaan herkuttelijaa pois paikalta ja se innosta läähättäen henkäisee päin naamaa. Meinaa siinä vahvemmallakin taju lähteä. Ja, kun kerran on moinen kohde löydetty, sinnehän täytyy yrittää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja...
Uuden koiraportin kanssa sattui melkein heti pieni episodi. Laitoin Rassin taas harjoittelemaan yksinoloa omaan huoneeseensa ja jäin nurkan taakse vakoilemaan. Ensin alkoi julma mölinä ja melkein heti perään portin tuhoamisyritykset. Sen jälkeen vuorossa olikin hätääntynyt ulina. Jollain ihmeen ilveella Rassi oli saanut päänsä tungettua niiden pinnojen välistä ja tietenkin jäänyt kiinni. Luulin aluksi, että en saa sitä ikinä yksin irti sieltä! Rassonen itki ja riuhtoi ja mä yritin pitää sitä paikoillaan ja samalla kammeta päätä irti. Irtosihan se lopulta, kun tajusin vääntää niitä kaltereita. Säikähdin ihan tajuttomasti! Työt alkaa ensi viikolla, joten viikonlopun aikana on pikku pakko väkertää jokin turvalevy siihen portiin, kun ei Rassia yksi jumiutuminen pidättele. Se oli heti uudelleen nenä pinnojen välissä ja tänä aamuna jo oikein tunki päätänsä väleihin. Huoh.
Tässäpä tämän viikon kuulumiset pikakelauksena. Janne meni jo töihin, joten kuvia ei ole paljon ehtinyt napsia. Lähinnä aika on mennyt siihen, että olen yrittänyt vähän säännöstellä, että mitä kaikkea ja kuinka paljon Rassi päivän aikana syö ja repii. Että ei ole kauheasti ehtinyt kameran kanssa leikkiä...Viikonloppuna on siskon vauvan ristiäiset. Toivottavasti Rassi ei revi juhlavieraiden hameiden helmoja!!! *sormet ristissä*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti