"Serkukset"

Kuvassa "serkukset". Piippu ei halunnut osallistua kuvaukseen ja Hänen Korkeuttaanhan ei voi pakottaa, joten poissaolo annettiin anteeksi.

Me saimme siis viikonlopuksi vieraita Pohojammaalta, kun Laura, Tero, Aada ja Emmi & Jojo saapuivat meitä ilahduttamaan. Vilskettä ja vilinää oli luvassa, kun talossa oli kolme koiraa, yksi kissa ja vielä yksi ihmisenpoikanen. Piippu ei ollut ihan kauhean innoissaan, kun meillä oli yhtäkkiä vielä kaksi koiraa lisää, mutta Rassi oli tietenkin ihan onnesta soikeana. Ensimmäiset parikymmentä minuuttia meinasimme kaikki tulla hulluksi, kun Rassi rassasi hermoja ihan urakalla. Jostain syystä sain jotain lohtua, kun Laura sanoi, että "En ole koskaan nähnyt tuollaista koiraa joka ei vaan usko. Miten se voi olla noin kovapäinen?!" Täytyy myöntää, että tuo partanaama on kyllä niin sinnikäs yrittämään, että meinaa välillä itsellä sitkeys loppua. Periksi ei ole kuitenkaan annettu.

Rassi on taas kunnostautunut pistelemällä poskeensa mulle tärkeitä tavaroita. Pikkuherra oli nimittäin syönyt ratsastuschapseistani molemmat kuminauhat. Onneksi Rassi on kuitenkin pohjimmiltaan niin hyväntahtoinen ;), että se söi taas vain kuminauhat ja chapsit todistettavasti ovat edelleen käyttökelpoiset ilman kengän alta meneviä nauhojakin. Hyvä niin, muutoin Rassi olisi saanut aika nopeasti keksiä jonkin keinon millä ne saa taas toimiviksi. Mikä siinä on, että ihan kaikki on pakko pistellä napaansa?! Ihme tyyppi.

Syömisestä puheen ollen...joitain viikkoja sitten oltiin Rassosen kanssa lenkillä ja se jälleen kerran hotki jotain suuhunsa. Tästä on jo sen verran aikaa, että Rassi ei ollut vielä keksinyt, että kannattaa juosta pakoon, jos kita on täynnä jotain epämääräistä ja minä lähestyn tiukin askelin...eli Rassou siis nökötti nätisti paikallaan ja minä aloin kiskoa sen suusta "risua". Ihmettelin, että no on se nyt kumma, kun risua pitää noin tiukasti pitää suussa - leuat oli kuin lukittu kiinni. Väänsin sitten leipäluukun väkisin auki ja kiskaisin "risua" oikein voimalla. Johan alkoi irrota...jostain syvältä kurkusta tuli nimittäin ulos hiiri, joka oli niin mädäntynyt, että se haju oli niin kaamea, että yökin seuraavan vartin. Mulla on tunnetusti erittäin voimakas puklurefleksi, joten lenkin jatkaminen oli ihan tuskaa. Niin ja se risu oli tosiaan sen hiiren kovaksi koppuraksi mennyt häntä. Kävi kyllä mielessä, että oiskohan se kissakin riittänyt lemmikiksi ja, että onkohan tuossa piskissä jo mennyt palautusoikeus umpeen vai vieläkö sen voisi tyrkätä junaan ja ostaa lipun Vaasaan ;)

Tänään meillä on ollut lötkö koiranpentu vieraiden lähdön jälkeen. Tassut vain sätkivät välillä villien unien tahdissa, mutta muutoin tunnelma on koko talossa hyvin raukea. Kyllä sielu lepää.