Rassi lähti viikonlopuksi itä-Suomeen laittamaan mökkiä talviteloille. Perjantai-ilta meni siis autossa istuessa ja Rassin osalta nukkuessa. Lauantaina meillä olikin sitten käsissämme snautserin verran kuivaa ruutia. Aamulla, kun päästin koiran ulos, se juoksi valehtelematta 20 minuuttia hullunjuoksua niin, että metsä ryskäsi. Kameran sain esiin vasta, kun palasimme kotipihaan missä sama meno jatkui.Ympäri pihaa, jeeeee ja kaislojen läpi, oujeeeeeeeeeeee.
Alla pieni lepotauko, jossa on selvästi nähtävillä vielä villiintyminen. Sen huomaa höröllään olevasta korvasta. Rannalla ei voinut tunketua mihinkään alle, niin muutaman sekunnin huili lättänänä hiekalla kelpasi.
Aamun lähdettyä vauhdikkaasti käyntiin, jatkoimme päivää lähtemällä Savonlinnaan geokätköilemään. Ensimmäiselle kätkölle reitti vei kallioisella metsäalueella. Katselin vähän huolissani jäisen liukkaita kallioita ja rannassa vellovaa vettä sekä ympärillä säntäilevää snakusteria ja juuri, kun pääsin sanomasta , että "Pakkohan Rassin on oppia elämän realiteetteja ja missä voi kulkea ja missä ei", hölmö penikka liukui kalliolta suoraan järveen! Veret seisauttava hetki, mutta jäästä ja liukastelusta huolimatta Rassi sai itse itsensä kammettua kalliota ylös. Pahimmassa tapauksessa olisimme olleet kaikki kolme siellä järvessä...Ulkona oli sen verran kylmä, että Rassin karvat jäätyivät, mutta sekään ei näyttänyt pikkuherraa häiritsevän eikä se osoittanut mitään kylmettymisen merkkejä. Onneksi pulahdus oli sen verran pikainen, että koko koira ei kastunut. Matkan varrella Rassi koki myös vihdoin ahaa-elämyksen siitä, että tänne-käskyähän ei olekaan mikään pakko totella, jos ei halua. Voimme oikein nähdä kuinka lamppu syttyi koirulin päässä. Alla kuva, kun on aika siirtyä takaisin autoon, mutta Rassin mielestä metsässä oli niin kivaa, että avoinainen takaluukku ei houkuttele, joten siellä se penikka vain möllöttää eikä meinaakaan liikahtaa.
Koiruus kuitenkin saatiin kyytiin ja matka jatkui kohti seuraavaa kätköä. Rassi on tarkkana, kun kätkö on löytynyt kirjaamme nimiä logikirjaan.
Matkan varrella oli aikaa parille poseeraukselle ja luoksetuloharjoitukselle (sattuneesta syystä!).
Sitten olikin aika pitää pieni juomatauko, joka päättyi juomakupin kannalta onnettomasti.
Muutaman hörpyn jälkeen juomakupin virkaa toimittanu pieni muoviastia täytyi kantaa kiireesti heinikkoon piiloon, ettei julma eukko (=minä) tule ja vie sitä.
Ah, sitä onnen tunnetta, kun muovi rätisee hampaissa ja tietää, että nyt se menee rrrrrikki!
Kätköreissun jälkeen laiturin nokkaan istahti hetkeksi vähän rauhoittunut koiranpentu.
Olisi voinut kuvitella, että kaiken tämän äksönin jälkeen meillä olisi ollut vähän väsähtänyttä seuraa, mutta mitä vielä...heti sisälle päästyään Rassi alkoi jahdata Jannen kellotaulun ja auringonvalon aiheuttamaa valopistettä. Siitä riittikin riemua useaksi minuutiksi, kunnes valopiste mystisesti hävisi eikä enää Rassin suruksi palannut vaikka sitä kuinka yritti etsiskellä.
Ja eikä tässäkään vielä kaikki. Maalaisilma ilmeisesti sekoitti täysin koirulin pään, koska se ei malttanut nukkua sekuntiakaan, vaan puuhasteli kaikkea "pientä kivaa" koko ajan....kuten esimerkiksi käveli pokkana ruokapöydällä useamman kerran ja varasti halkoja, ruokaa, roskia, vaatteita, you name it. Ja joku vielä sanoo, että mökkeily on rentouttavaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti