Rassipikkupalleroinen täytti tänään jo 10 kuukautta! Ja tämä päivä on juurikin se päivä, joka sai sukat pyörimään mun jaloissa tasan vuosi sitten. Kasvattajan sivuille nimittäin ilmestyi teksti, että Rassin äippä Jade (Doctor's Order Joy'n Jubilation) on astutettu. Siitä alkoikin sitten kauhea tahtojen taisto, että kehtaanko soittaa HETI vai olisiko aiheellista hieman odottaa ennen kuin aloittaa kasvattajan pommittamisen. Malttamattomana luonteena sitten soitin tietenkin heti paikalla ja välittömästi. Siitä se sitten lähti. Mun narttupentu tosin muuttui matkan varrella pojanklopiksi. Sitten, kun kasvattajalta tuli viesti, että Jade on ultrattu ja erittäin kantavana oltiin juuri Etelä-Afrikassa lomalla ja en tiennyt miten päin olisin ollut, kun tiesin, että siellä se meidän pentu nyt on. Ihan oikeasti olemassa! Melkein kolmen koirattoman vuoden jälkeen, olin taas vahvasti tulossa koiralliseksi. Uskomatonta, että tästä kaikesta on jo vuosi aikaa!
No, se historiasta ja palataan taas tähän päivään. Rassonenpassonen nimittäin kävi kynittävänä ja tuloksia voi ihailla tässä tekstin lomassa. Ristuksen komia koirahan se on vaikka itte sanonkin. Tää on tätä pohojalaasta vaatimattomuutta.;) Seisominen on meillä edelleen vähän hakusessa, mutta nyt oltiin molemmat sen verran väsyneitä, että en jaksanut alkaa taistella jalkojen kanssa, vaan kuvat otettiin vaan sarjatulella ja sen jälkeen Rassi pääsi takaisin luunsa kimppuun.
Mutta moni kakku päältä kaunis. Tutkailin vähän tarkemmin sitä perjantaina syötyä jakkuani ja kävi ilmi, että Rassi olikin syönyt siitä yhteensä viisi nappia. Tästä voikin suoraan päätellä, että jakussa ei ole enää kovinkaan montaa nappia jäljellä. Mikä ihme niissä napeissa(kin) kiinnostaa?! Aina pitää ensimmäisenä repiä kaikki napit irti. Ja syödä ne. Baaahhhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti