Rassonen vietti viikonloppua Pohjanmaan turneen merkeissä. Ohessa onkin siis päivitetty versio suuren suosion saaneesta serkuskuvasta!
Ajeltiin perjantaina siis Kuortaneelle ja Rassi rassassi illan mittaan ihmisraukkojen hermot riekaleiksi. Rassin vierailuyhteensopivuus ei ole vielä viritettynä ihan oikealle taajuudelle ja Rassosella piti taas kiirettä, kun se juoksi ympäri taloa hölmönnäköisenä, kuten kuvasta näkyy. Kotona näyttäytynyt rauhallinen snautseripoika oli kadonnut ja tilalle saimme, koko viikonlopun ajaksi, täysin taantuneen hörhön.
Lauantaiaamuna pikkuherra piti taas huolen, että emännälle ei tule uniyliannostusta ja me olimmekin rämpimässä ympäri Kuortaneen lumisia metsiä heti aamuseitsemän jälkeen. Rassilla oli taas ihan mie-let-tö-män kivaa ja, kun erehdyin kokeilemaan, josko hanki kantaisi mun painon ja kokeilun seurauksena upposin hankeen reisiä myöden, Rassonen sekosi lopullisesti. Se lähti painamaan moottorikelkan uraa niin kauas ihan täysillä, että mun piti jo alkaa vähän huhuilla sitä takasin päin. Sieltä se sitten painoi takaisin ihan yhtä lujaa ja juoksi mun luo "naama naurussa". Sen koko naama oikein loisti, että "Sä upposit! Siis sä upposit, haa ha haaaa!!!"
Aamupalan jälkeen lähdettiin Jannen vanhempien luo Vimpeliin. Sää oli älyttömän upea, joten suunnattiin isommalla joukolla Lappajärven jäälle.
Muutoin jääreissu sujui hienosti, mutta jossain vaiheessa paluumatkalla nakusterin supernenä sai vainun kalanraadoista (?!), jotka olivat useamman sadan metrin päässä. Rambonen ei ole koskaan lähtenyt niin kauas huitelemaan, mutta sinne se vaan juoksi nenänsä perässä ja siellä jossain kaukaisuudessa se näytti jotain myös syövän. Huaahhh.
Pilkkimiesten kohdalla koiruli täytyi laittaa narun päähän, kun pelkäsin, että se juoksee sinne apajille syömään kaikki saaliiksi saadut kalat, tyyliin "Kappas vaan, ootteko ihan mua varten laittaneet nämä kalat tähän jäälle?! Kiitos vaan kovasti!"
Lauantai-iltana Rassonen jaksoi koko päivän jatkuneesta äksönistä huolimatta puuhailla kaikenlaista. Ohjelmassa oli muun muassa sikarin polttamista (heko heko).
Valitettavasti Rassonen ei taaskaan onnistunut häikäisemään järkevällä ja seesteisella käytöksellään, vaan se kantoi idiootin viittaa harteillaan koko vierailureissun ajan ihan antaumuksella. Voikohan sen kanssa joskus käydä kylässä ilman, että oma verenpaine on koko ajan ihan tapissa?! Ei ole omistajilla ihan helppoa, jos ajatusmaailma on pikkupennun, mutta ruho on yli 20 kiloa painava ja ulottuvuuskin ihan riittävä. Tuleekohan vielä päivä jolloin voidaan naureskellen muistella miten kamalia meidän kyläreissut oli...vai tuleeko tää aina olemaan samanlaista...Gulp.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti