Jonkun tilapäisen mielenhäiriön aikana ilmoitin Rassi Rassosen Snautsereiden erikoisnäyttelyyn, joka pidettiin lauantaina Hyvinkäällä. Koko viikon istuin töissä oksennus kurkussa ja sormet ihan jääkylminä, kylmän hien virratessa selkää pitkin. Jännitys oli ihan käsinkosketeltava. Siis jännitys siitä miten Rassi käyttäytyy, ei niinkään siitä mitä sen arvostelupaperissa lukee. Lähipiirin kommenttejakaan ei voi ihan kauhean kannustaviksi sanoa. Janne muun muassa totesi, että ”Niin. Onhan se mullekin ihan mielenkiintoista lähteä sinne katsomaan kuinka sä häpäiset itsesi sen koiran kanssa.” Ja kehtasi vielä kysyä, että onko meidän pakko olla samassa seurueessa myös sen kehän jälkeen. Hmph. Ennakko-odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla ja sain jo lähes hysteerisen kohtauksen, kun posti toi Rassin kilpailunumeron...mikä oli tietenkin 13!
Kauhuni ei liene ihan aiheetonta, sen voivat kaikki Rassin tavanneet todistaa. Trimmaajallakin onnistuimme tekemään niin lähtemättömän vaikutuksen, että ulko-ovella trimmaaja vielä pysäytti ja kävi hakemassa meille hänelle tarpeettoman ”bitterbite”-pullon, jota voidaan käyttää varastelun "lopetuslääkkeenä". Asiaan saattoi olla jotain vaikutusta häneltä varastetulla tekokukalla ja nallella, omien karvojen ahnaalla syönnillä sekä viemäristä juomisella. Nämä kaikki Rassi ehti suorittaa sinä aikana, kun se liikkui vapaasti trimmaajan asunnossa. Mitä kesti siis noin kolme minuuttia, jonka jälkeen lähdimme äkkiä kiitämään kohti kotia. Sattuneesta syystä.
Lauantaiaamuna heräsimme jännittyneissä tunnelmissa ja aamulenkin jälkeen oli vuorossa parran ja jalkojen pesu. Sujuvana jatkeena seurasi parran ja jalkojen kuivaus hiustenkuivaajalla mikä olikin kohtuullisen haastavaa koiran kanssa, joka on tähän asti saanut metsästää kuivaajasta tulevaa ilmaa syöksähtelemällä sitä kohti naama apposen ammollaan. Yritä siinä nyt sitten yhtäkkiä takoa kalloon, että nyt ei voi leikkiä vaan pitää seistä paikallaan...Näiden viimeistelevien toimenpiteiden jälkeen oli aika pakata ryhmä rämä autoon ja suunnata kohta Hyvinkäätä.
Paikalla olikin jo mukavia D.O:laisia, jotka Rassonen asiaankuuluvalla innokkuudella tervehti läpi. Pienten koeajojen jälkeen päädyimme siihen, että Vilma handlaa Rassosen ja minä tyydyn statistin osaan. Oli meinaan pikkasen erilaiset raviaskeeleet Vilman kanssa. Kiitokset vielä handlerille! :)
Tästä lähdettiin. Tilanne ekassa "juoksuharjotuksessa". Rassia kiinnostaa harjoittelu ihan kympillä. Not.
Itse kehä meni ihan hyvin ja Rassonenpassonen pysyi aitojen sisäpuolella, ei nylkyttänyt tuomaria ja käyttäytyi muutenkin noin satakertaa pahinta skenaariota paremmin.
Tuomarina oli Anneli Alfthan ja arvostelu kuului näin: "Kokonaisuus hieman kapea ja korkearaajainen, jonka pää ei valitettavasti anna riittävää urosleimaa, muuten oikeanmuotoinen hyvä pää. Kaunis kaula. Erinomainen ylälinja. Eturinta vielä puutteellinen. Hieman sisäkierteiset olkavarret. Hyvät kulmaukset takaa. Riittävä reiden leveys. Hyvä sivuliikunta. Liikkuu hyvin ahtaasti ja kapeasti kauttaaltaan takaa ja edestä voimattomasti. Erinomainen karvapeite ja väri. Valitettavasti tämä silhuetiltaan hyvä koira saa T:n ennen kaikkea koonsa takia." Ugh. Rassin sisko Molli (D.O. Molly Malone) kävi napsaisemassa junnunartuissa varasertin, hieno suoritus! Kyllä me varmaan Rassi The Great vielä joskus viedään johonkin näytäntöihin. Kerätköön kuitenkin ensin rauhassa massaa kaposeen kroppaansa.
Hampaat syynissä.
"Ei jumankautsi. Montako kertaa meitsin pitää juosta täällä?!"
Olisi luullut, että näyttelyhälinä olisi hieman väsyttänyt Rassia, mutta ehei. Kun päästiin kotiin, se haki heti pallon ja alkoi leikkimään sillä ja, kun palloleikit loppuivat, olikin hyvä hetki aloittaa Piipun kiusaaminen. Illalla mentiin tokoilemaan ja siellä hommat sujuikin pitkästä aikaa tosi hienosti. Hallissa oli ihanan rauhallista, kun paikalla olivat vain Iines ja Sylvia ja yksintreenavia koiriakin oli vain yksi. Tokon jälkeen vietiin vielä koirat leikkimään ja, kun päästiin kotiin Rassikin vihdoin simahti.
Summa summarum, siskoani lainaten, Rassi The Great voi olla liian suuri snautseriksi, mutta juuri oikean kokoinen ystäväksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti