Lauantaiaamuna ajaa hurautimme Turkuun, jossa kulutimme päivää geokätköilemällä. Rassonen oli innolla mukana ja ulkoilua kertyikin sen verran, että illalla oli itse kullakin vähän väsynyt olo.
Tässä painellaan kallioilla kohti kätköpurkkia.
Purkin löydyttyä oli aikaa vähän katsella maisemia. Maahan oli sen verran iso ja jyrkkä pudotus, että koiranen sai olla tiukasti remmissä. Luottamus tuohon pikkuherran järjen juoksuun kun ei ole kovinkaan suurta.
Täytyihän meidän tietenkin tehdä myös pieni pitstop julkisuuden valokeilassa paistatelleelle Myllysillalle. Rassonen kävi toteamassa, että notkolla on.
Hotellille päästyämme kohtasimme ensimmäisen "koiran kanssa hotellissa"-haasteen. Miten poistua huoneesta ilman koiraa, kun oven saa sisäpuolelta auki?! Soitto respaan ei tuonut asiaan valaistusta, joten taktiikaksi muodostui huonekalumuurin rakentaminen oven eteen siten, että kahva jää muurin taakse piiloon. Halusimme käydä saunomassa ja rentoutuminen löylyjen lomassa olisi mahdotonta, ellei voisi olla varma, ettei koiruus lähde omin luvin huoneesta liitelemään pitkin hotellin käytäviä. Muuritaktiikka toimi ja Rassonen odotteli supernätisti saunojia. Illalla käytiin vielä herkuttelemassa ravintolan puolella ja siksi aikaa Rassonen sai putkiluun järsittäväksi. Sinänsä varmaan ihan hyvä idea, mutta olisi pitänyt tajuta mitä siitä seuraa. Sänky oli sen näköinen kuin valkoisella peitolla olisi teurastettu vähintään yksi elävä olento. Verinen luu oli tietenkin pitänyt nostaa sängylle...eihän sitä nyt lattialla huvita olla, jos voi salaa mennä sängyllekin.
Jannen jälkiruokajuustolautanen sisälsi pari Rassin suurta suosikkia - eli (öh jotain tunnistamatonta) marjaa. Täytyihän meidän sitten tuoda toinen herkkumarja pikkuherran nautittavaksi. Ai että se ol hyvvee. Rassi suorastaan hyrisi onnesta.
Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika ja Rassi kävi respassa ilahduttamassa respan tätejä. Rassille esiteltiin muun muassa koirien uimarannat kartasta, jos sattuisimme tulemaan Turkuun kesällä uudelleen :) Kotimatkan varrella hurautimme vielä ostamaan koirulille valjaat. Rassin mielestä valjaskaupalla oli huisin hauskaa. Myyjä-raukka tosin sai koiran kielen suoraan omaan suuhunsa, mutta siitäkin huolimatta myyjätär äityi hihkumaan kuinka ihana ja hauska koira Rassonen on. Ja niin iloinen. No niinpä. Hieman ihmetystä Rambolin ilakointi aiheutti siinä mielessä, että myyjän sanoin "Yleensä nää snautserit on vähän varautuneempia". Jooh. Mutta yleensä ei kuulu Extreme Rassosen olemukseen. Kaikki keskiverto on tylsää.
Uusilla valjailla olikin sitten hieman hilpeää ulkoiluttaa tuota otusta. Nauroin ääneen moneen otteeseen lenkin aikana, kun tuo koira on niin pöllö. Se yritti saada valjaat suuhunsa selän päältä ja, kun se ei tietenkään onnistunut, pää meni ihan sekaisin ja koiruli säntäili edestakaisin ja sai sen jälkeen ihan täyden juoksukohtauksen minkä aikana syöksyttiin hankeen, upottiin sinne, pyristeltiin pois, syöksyttiin hankeen, upottiin sinne, pyristeltiin pois...En ole ihan varma, että onko se tyhmyyttä vai vaan elämäniloa, että tuon saman kuvion jaksaa toistaa muutaman kymmenen kertaa ;) Meno oli niin kovaa, että huomasin yhdessä vaiheessa kuiskaavan itselleni ääneen "Siis tuo on ihan sekaisin."
"Ai määkö muka sekasin?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti