Äiti lennähti Suomen kamaralle torstai-iltapäivänä ja minä olin ladannut suuria toiveita Rassin käytöksen suhteen vierailun ajaksi. Nythän oli mahdollisuus todistaa kuinka hieno ja rauhallinen sekä ennenkaikkea melkein hyvinkäyttäytyvä koira meillä nykyään on! Kaikki lähti kuitenkin menemään jyrkkää alamäkeä samalla hetkellä, kun avasin ulko-oven haettuani äidin kentältä...Rassi oli päivän aikana, monen kuukauden tauon jälkeen, saanut jollain ilveellä huoneensa kaapin ovet auki ja repinyt mun jakkua sekä syönyt siitä napin. Lisäksi se oli repinyt Jannen parhaasta puvuntakista hihaa ja levitellyt muuta tavaraa ympäriinsä. Ei hyvä alku.
Seuraavaksi, kun asetuimme aloillemme huomasin koiran kadonneen jonnekin. Ylhäältä kuului jotain epämääräistä ääntä ja, kun hihkaisin koiran alas, haju kertoi heti mitä siellä ylhäällä oli puuhailtu. Piipun kakat oli popsittu parempiin suihin. Tätäkään ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen...
Perjantaina lähdimme sitten siivoamaan vesivahingon jälkiä mökille ja Rassonen lähti tietysti apumieheksi mukaan. Mikkelissä oli teknisen tauon vuoro ja, kun otin koiran ulos autosta katsoin, että mikäs ihme sinne Rassin peitolle on ilmestynyt. Sinnehän olikin sitten oksennettu se syöty nappi, Jannen puvuntakin palaset ja lisäbonuksena kaksi ohutta sukkaa!! Tuo koira varmaan aiheuttaa mulle vielä sydänhalvauksen joku kaunis päivä...
Lauantaiaamuna Rassi herätti meidät kaikki kello 06.30, joten siivoushommat saatiin käyntiin hyvissä ajoin :) Rassi teki hyvin selväksi, että mökillä EI nukuta. Rassonen olikin taas hyvin kiireinen koko viikonlopun ja viiletti menemään yllä olevassa kuvassa näkyvällä tavalla.
Sohva roudattiin tulevan remontin tieltä ulkovarastoon ja varastolle täytyi tehdä kunnon polku lumikinokseen, että sinne pääsi kulkemaan. Tuosta polusta muodostui Rassin lauantaipäivän suurin ilonaihe. Miten se voikaan olla niin mahdottoman hauskaa juosta siinä lumikujassa?! Rassonen posotteli siellä itsensä ihan läkähdyksiin ja ei millään olisi malttanut lopettaa kaahailua. Hullulla on tunnetusti halvat huvit...ja mielipuolella ilmaiset. Rassilla oli tuossa juoksuputkessa niin hauskaa, että se teki etupihalle köyhänmiehen version kyseisestä putkestä vetelemällä myös etupihan hangessa monta kierrosta putkeen.
Alkuperäinen juoksuputki.
Ja köyhän koiran versio.
Iltapäivällä Rocky piipahti kylässä ja Rassonen yritti ihan epätoivoisena saada Rokkaria ajamaan itseään takaa. Rocky ei ollut ollenkaan kiinnostunut juoksemisesta, joten kanssakäyminen oli lähinnä sitä, että Rocky seisoi paikallaan Rassosen vääntelehtiessä sen ympärillä.
"Mä PYYDÄN!"
"Tuu nyt! Aja mua takaa!"
Lauantai-iltana Rassonen olikin aika väsynyt pieni koiranen. Koko päivän se jaksoikin puurtaa meidän kanssa, että ei ihme, että jossain vaiheessa alkoi sen verran ramasta, että oli pakko käydä makoilemaan. Työnteon lomassa, kun otti vielä parit painit Antin kanssa, niin on siinä aika paljon ohjelmaa yhdelle päivälle. Painit tosin loppuvat Rassin kanssa aina varsin lyhyeen, koska pikkuherralla tuppaa kaatumaan kuppi nurin välittömästi ja otteet menevät sen verran rajuiksi, että erotuomari joutuu puhaltamaan pelin poikki.
Sunnuntaina Rassi heräsi vasta kello 06.55., joten saimme nautiskella pitkistä aamu-unista, eh he he. Kotona Rassi menee viikonloppuisin takaisin nukkumaan, jos vaan pidetään Jannen kanssa silmät kiinni, kun se käy tarkastamassa tilanteen sängyn vierellä. Mökki ja nukkuminen eivät kuitenkaan Rassosen kieliopissa sovi samaan lauseeseen.
En edes viitsinyt kysellä äitiltä, että josko nyt tuntuisi, että Rassosella olisi tapahtunut jotain henkistä kehitystä sitten viime näkemän. Jotain osviittaa kuitenkin antanee äitin komentti, että Rassi on "vielä vähän tommonen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti