Rassosella alkoi perjantaina uusi koulu, kun pääsimme HSKP:n Toko1-kurssille. Vähän hirvitti, että millaisella sykkeellä herra mahtaa tehdä hommia, kun paikkana on sama ATD-halli kuin snakujenkin kanssa. Mutta kuinkas kävikään, Rassi pääsi yllättämään mut enemmän kuin positiivisesti! Lauloin suurin piirtein hoosiannaa, kun homma pelitti niin hienosti. Tosin täytyy tunnustaa, että Rassonen oli ainoa koira, joka osoitti myös kiinnostusta leikkimiseen työnteon lomassa, mutta tämä tapahtui nimenomaan siellä työnteon lomassa, ei aikana. Ai jai jai, kun mä olin tyytyväinen. Meirän hiano nausteri.
Lauantaina olikin sitten pelletokon, eli snaukerhon tokon vuoro. Siellä hommat menee nykyään ihan läskiksi. Siis täysin. No, yritin muistella omia teinivuosia ja ymmärtää koiraani. Kyllähän ne koulutunnit itelläkin meni välillä vähän hihittelyksi, kun oli joku ihq vaan mielessä. Rassilla alkaa julma läähätys jo parkkiksella ja sillä vaan seisoo silmät päässä ja nenä imee hajuja koko sen puoli tuntia. Silloin, kun silmät liikkuvat, ne nauliutuvat joko Hupiin tai Iinekseen. Kaikki muu on ihan samantekevää. Huaahhh. Rassi on rakastunut isolla R:llä - sekä Hupiin että Iinekseen. Sylvia ei jostain syystä ole ihan yhtä ihana.
Sunnuntaina Janne lähti heti aamuvarhaisella työmatkalle ja jostain syystä aina, kun Janne lähtee saan ihan hillittömän tarmonpuuskan. Niinpä ihan ensin meillä imuroitiin, sitten tehtiin Rassin kanssa pari tuntia pihatöitä ja sen jälkeen pesin vielä ikkunoita Rassin valvovan silmän alla. Ai niin, ja vaihdoin vihdoin monta vuotta kärsineen limoviikunan uuteen ruukkuun! Rassia alkoi ruukunvaihtovaiheessa vähän väsyttää ja se vetäytyi ottamaan pikkutirsat. Se raukka ei tajunnut mitä menetti...multaa joka puolella ja mulla vain kaksi kättä. Aikamoiset herkkuapajat. Tällä kertaa Piippu ei juurikaan osallistunut meidän projekteihin, vaan tyytyi vaan ottamaan aurinkoa pyykkikorissa.
Tirsojen jälkeen lähdettiin Pikun kanssa Haltialaan. Ja kylläpä koirilla oli taas kivaa.
Pylly pyllyä vasten pum pum.
No terppa, täs me ollaan! Kovan vauhdin ja sinkoilevien lumikokkareiden vuoksi Pikku on katsonut parhaaksi puristaa silmät tiukasti kiinni.
Haltialassa tapahtui myös jotain sellaista, jota en enää odottanut tänä keväänä näkeväni. Meitä vastaan tuli hiihtäjä. Siis hiihtäjä! Erittäin omistautunut harrastukselleen....Itse en pidä tuota alla näkyvää "latua" kovinkaan houkuttelevana...
Leikkihetken jälkeen kotona on aina sama ongelma. Rassi aloittaa kaunistautumisrituaalit. Parta täytyy saada hierottua kuivaksi ja kauniiksi. Mun pyyhkeellä suorittama kuivaushan ei todellakaan ole riittävä. Rassi on tommone minä itte-koira.
Alkuhieronnan jälkeen voi asiaa auttaa myös tassuhieronnalla.
Ja loppuun aina vielä pienet sekoamiset. Kuinkas muutenkaan. Sitten olo onkin taas ah niin onnellinen ja tyytäväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti