...tosin tänään lenkin jälkeen keittiön matto löytyi yhtäkkiä olohuoneesta, kun meidän villiintyneessä tilassa ollut partanaama sen sinne yhtäkkiä kiikutti ja muovaili siitä sitten itselleen sopivan tyttöystävän.Tämän jälkeen se vielä kehtasi juosta mua karkuun mattoa samalla raahaten. Tällaisia pieniä kummallisuuksia lukuunottamatta Rassonen on viime viikollakin pääasiassa totellut sille annettuja käskyjä mikä on ihmeellistä. Mulla on vähän sama tunne kuin siskollani, joka oli vuoden hokenut Aadalle ”Kiitos” aina ruokailun jälkeen, kun lautanen oli tyhjä saamatta mitään vastakaikua. Kunnes sitten yksi kaunis päivä Aada ihan yhtäkkiä sanoi ”Kiitosshh”, syötyään lautasen tyhjäksi. :) Tuntuu, että Rassosella on vähän sama meininki. Ensin opetat ja opetat sille jotain ilman mitään näkyvää reaktiota ja sitten aivan puskista se yhtäkkiä tekee mitä pyydetään. Outo on nausterin mieli. Jopa Janne on uskaltanut taas päästää piskosen irti lenkillä. Janne on keväästä lähtien tehnyt vain remmilenkkejä ja niiden jälkeen Rassonen on yleensä vain villimpi kuin lähtiessään...
Illat ovat kovasti pimentyneet ja Rampo on sätkyillyt jotain ihmeellisiä juttuja. Maanantaina mua nauratti ihan ääneen, kun mentiin yhdelle, kröhöm, vähän kielletylle alueelle pimeyden turvin ja Rassonen oli ihan fiiliksissä, kun siellä oli jotain ihme hiekkakasoja. Rampo kävi niissä aina vähän kiipeämässä ja juoksi sitten nurmikolle ihan sekopäisenä. Se näköjään edelleen sekoaa, kun maaperä vaihtuu tassujen alla. Hiekka, nurmi, hiekka, nurmi ja sitten mentiin lujaa. Isolla nurmikolla oli myös joku haju, jonka perässä napusteri alkoi vetää sen verran lujaa, että mä jo mielessäni suunnittelin katoamisilmoitusta paikallislehteen. Sitten Rassi yhtäkkiä näki pimeyden keskellä roskiksen ja ilmeisesti oletti sen olevan vähintään viikatemies haukusta päätellen. Rampo veteli kauheita kaaria roskiksen ympärillä ja haukkui sille ihan tosissaan. Mä sitten päätin mennä sen roskiksen luo testaamaan, että tuleeko se koiranen katsomaan pelkonsa kohdetta. Kun pääsin rämpimään roskikselle asti Rassi olikin jo todennut sen vaarattomaksi ja katsoi mua sen näköisenä, että ”Idiootti, se on vaan roskis.” Baah, tuntuu, että tuo koira pääsee aina pitämään itseään mua nokkelampana.
Torstaina ageiltiin ja nyt hallissa oli myös Hupi. Hupin läsnäolo aiheutti pieniä keskittymisongelmia rakastuneelle koiralleni, mutta kaksi karkausyritystä ja kaksi siitä seurannutta vesiryöppyä saivat taas aikaan hyvin tottelevaisen snautserin. Meidän ultimate tottelevaisuustesti oli kuitenkin sunnuntaina, kun mentiin Ojankoon Hupin kanssa. Siellä oli täysi hulina päällä ja joka kentällä koiria treenaamassa. Rassi kuitenkin pysyi pienten muistutusten jälkeen hanskassa, mikä oli ihmeellistä ja hienoa. Mutta. Koska Rampo tekee kaiken täysillä, se myös tottelee täysillä, silloin kun se tottelee. Se sen kiltteys menee sitten ihan yli ja niinpä Rassonen alkoikin varoa aiempaan lempiesteeseensä, putkeen, menoa. Näytti siltä, ettei se jotenkin voinut mennä sinne, kun se selkeästi ajatteli, että koska se rangaistus taas tulee. Ei hyvä. Sille täytyisi nyt saada opetettua, että on myös sellainen asia kuin kultainen keskitie ja sen ei ole heti pakko laittaa ylleen sitä spanielin viittaa, jos saa koulutuskentällä karkaamisesta köniinsä. Meidän täytyy nyt selkeästi saada alle pari onnistunutta treeniä ilman karkaamista ja ilman mitään rangaistusta. Muuten käy vielä niin, että Rampoli yhdistää kaikki treenit aina siihen, että heti on vesisuihku niskassa. Toivotaan, että torstain ageissa kaikki menisi putkeen - myös Rassi :) - ja päästäisiin revittelemään ilman mitään alkukahinoita. Ellei, niin joudumme varmaan palaamaan ihan kahdenkeskisiin treeneihin hetkeksi.
Meidän pikkuenkeli on nyt myös keksinyt uuden hauskan tavan saada emäntä kiehumaan. Se nimittäin saattaa aloittaa ihan yhtäkkiä sellaisen hyppimiskohtauksen, jossa se hyppii mua päin ja repii vaatteita. Joskus aiemmin se on tehnyt tuota samaa, mutta kun olen karjaissut sille parit pjorrrkeleet se on lähteny vain painamaan hullunjuoksua edestakaisin ja se hyppiminen on ollut ihan selkeästi leikkiä (siis Rassin mielestä). Nyt se on kuitenkin sen näköinen, että katotaan kumpi tän voittaa, kun se alkaa tuon pomppimisen. Että ei sitä nyt ihan täysin ole onnistuttu lannistamaan, vaikka se onkin ollut kuuliaista poikaa aina välillä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti