Ensilumi

Me saatiin torstaina ensilumi, joka valaisi maisemat ja villitsi partaisen koirulin ihan sekoboltsiksi. Ohessa muutama kuva Hupin ja Rassin tämän päiväisistä lumileikeistä.

Keskiviikkona, kun tulin reissusta kotiin, vein Ramposen pitkälle lenkille ja loppumatkasta otin sen kanssa vähän tokoliikkeitä läheisellä kentällä. Seuraaminen oli erittäin hyvää! "Nypytin" namilla alkuun oikein kunnolla pari kertaa ja sen jälkeen Rassi teki ehkä parhaat käännökset ikinä. Tyyppi veti jopa oikealle kääntymiset hyvällä sykkeellä eikä lähtenyt poikittamaan eikä myöskään valunut pois mun jalan vierestä. Sitten vaan äkkiä vapautus ja myöhennykset päälle. Tein myös muutamia seisomaan jääntejä "vapaasti hengaillessa" ja ne toimi hyvin. Maahanmeno oli nyt sitten taas nihkeätä ja piti oikein kädellä näyttää, kun seisaaltaan partanaama ei sitten taas yhtäkkiä muka (?) muistanut, että mikäs se maahanmeno olikaan. Tillitti vaan mua sen näköisenä, että makaa kuule itte tässä kylmällä hiekalla. Siitäkin sitten tehtiin kaksi onnistunutta versiota ja sen jälkeen vaan myöhennystä. Rassi suorastaan rakastaa sitä, kun se saa puskea itsensä mun jalkojen väliin ja sitten mä möyhin sitä siinä. Vaihtoehtoisesti sen kanssa voi mennä kyykkyyn ja möyhiä siinä kyykyssä.

Maahanmenon suhteen olen ollut aika varovainen, kun se siis ei todellakaan ole Rassin lempiliike. Syksyn PK-tottisharkoissahan mä sain Rampon kyllästymään niin pahasti, että se ei mennyt maahan enää ollenkaan. Otin ihan liian pitkää pätkää makuullaan meidän tasoon nähden ja herra napusteri sitten päätti lopettaa yhteistyön tasan tarkkaan siinä vaiheessa, kun arvon herran mielestä makoilu riitti. Se ei oikeasti mennyt maahan enää millään. Ei namilla eikä vihaisilla mulkaisuilla. Ei vaikka otin hätäkeinona etujaloista kiinni ja laitoin sen maahan. Se vaan jäkitti sellaisessa puoli-istuvassa asennossa ja tapitti mua sen näköisenä, että "Kuule eukko, vaikka maailma kaatuis niskaan, niin minen enää makaa. ONKO  SELVÄ?!" Enhän mä nyt sitten siellä kehdannut muuta kuin alistua kohtalooni ja suoritin sitten loput paikallamakuut muka tarkoituksella istuen...;) Mun olisi vain pitänyt nöyrtyä niiden paimentimien ympäröimänä ja sanoa kouluttajalle, että me käydään lakisääteisellä tauolla tuolla sivummalla, kun tää mun snautseri just päätti, että sille riitti. Luulen, että Ramponen olisi taas mennyt maahan ihan ok, jos se olisi voinut pitää tauon ja käydä vaikka merkkaamassa pari ruohonkortta ja tulla taas sen jälkeen tekemään hommia. Onneksi Ramponen ei kuitenkaan jäänyt tuotakaan asiaa märehtimään vaan teki seuraavissa treeneissä ihan normaalit maahanmenot.

Keskiviikon lenkinvarsitreeneissä myös luoksetulo ja paikallaistuminen menivät ihan jees. Voiko tätä nyt siis tulkita niin, että yhtäkkinen tottelevaisuuden palaaminen on todellakin pysyvä olotila?? Pentua ottaessa mä luulin, että kun se on vuoden ikäinen, mä jo kisaan sen kanssa. Hahahah!! Viime kevät ja kesä kyllä palauttivat aika hyvin maanpinnalle, että miten tämän nausterin kanssa nämä hommat oikein toimii.

Torstain agitreeneissä Rassonen sai tehdä alkuverryttelyt painimalla ja juoksemalla Hupin kanssa. Itse treenit menivät ihan ok, ei mitään huikaisevan hyvää menoa, mutta ihan jees. Tehtiin taas muutaman esteen sarjoja ja Ramponen pysyi jälleen hanskassa. Edelleen Rassia selkeästi kaihersi, jos muut koirat olivat ohjaajiensa kanssa Rassin lähellä. Mä en voi uskoa, että kaikkien kokeiltujen keinojen jälkeen vesi saa aikaan noin voimakkaan reaktion :O Ihan uskomatonta.

Lauantaina käyntiin snaukukerhon tokovuorolla treenailemassa. Tehtiin Hupin ja Heinin kanssa vähän seuraamista, paikallamakuuta ja hyppyä. Hallin hajut olisivat olleet tosi kiinnostavia, mutta Raimonen teki silti ihan mukavasti hommia.

Sunnuntain Mustavuoren lenkin jälkeen Rassonen on ottanut hyvin chillisti ja se on pääasiassa makoillut. Ei ollenkaan herran tapaista. Piippuhan on aina valmis loikoilemaan, joten se otti päikkärit sohvalla Ramposen löhötessä matolla. Huomion arvoista on kuvassa näkyvät lelut. Meillä on nyt vihdoin leluja esillä, koska Rassi ei enää tuhoa niitä! Jee! Annin ja Innan tuoma kalkkuna saa huimaa kyytiä joka aamu ja siinä ei ole vieläkään naarmuakaan. Hyvä Rassi.

Loppuun vielä viikon villieläinkatsaus: maanantain lenkillä bongattiin kettu.