Kiitolinjan Kauhu

Meidän on varmaan tästä lähtien ihan turha yrittää saada Kiitolinjalta enää minkäänlaista kotiinkuljetusta. Olin itse työmatkalla, kun meidän uusi, hieno, ihana jääkaappipakastin saapui Saksasta. Janne päästi pahaa aavistamatta myös meidän partaisen pölkkypään pihalle osallistumaan kuorma-auton uumenista nostetun kaapin sisällekantoon. Mistake. A big one.

Kaappi saapui heti aamutuimaan kahdeksan jälkeen ja Rassi sai kuulemma ihan hysteerisen riehumiskohtauksen, kun meille tuli ihana vieras mies ja alkoi hyppiä ihan urakalla miespoloa päin. Kuskilla oli käsissään toinen pää jääkaappipakastimesta, joten hän oli hyvästi satimessa snautserin roikkuessa etujaloillaan reidessä kiinni. Jannekaan ei pystynyt tekemään mitään, kun kaapin toinen pää oli hänellä. Kaappi saatiin kannettua ulkorappusille, mutta siinä vaiheessa koirasta oli niin paljon häiriötä, että ei muuta kuin pakki päälle ja kaappi takaisin maahan. Janne lähti koiran perään, joka sinkosi riemuissaan pakoon tyyliin läl läl lää, et saa mua kiinni. Nooh, olettaen, että kyllä se koira nyt rauhoittui ja jättää kantajat rauhaan, Janne ja Kiitolinjan kuski nostivat kaapin uudelleen rappusille asti...ja mikä yllätys, Rassi roikkui taas etujaloillaan tukevasti Kiitolinjan miehen jalassa kiinni. Tässä vaiheessa Janne oli päästänyt painokelvotonta tekstiä koiran suuntaan niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Omien sanojensa mukaan "huusi niin kovaa, ettei ikinä ole huutanut niin kovaa". Vaikutus? Naapurit luultavasti harkitsivat joko poliisin tai valkotakkisten soittoa paikalle. Kiitolinjan mies yritti peitellä järkytystään ja koirassa ei tietenkään ollut mitään silmällä havaittavaa reaktioita, vaan se kiikkui Kiitolinjan miehen jalassa ihan samalla intensiteetilla kuin hetkeä aiemminkin.

Eli taas kaappi maahan ja koiran metsästykseen. Ja koira tietysti juoksee karkuun ja lällättelee mennessään. Tässä vaiheessa Kiitolinjan mies oli arasti kakistellut kurkkuaan ja ilmoittanut Jannelle, että "Kröhöm, tuota, nyt teidän kissa karkaa." Siis voi kääk! Piippu oli istunut ulkoportailla! Se oli oletettavasti tullut Jannen avuksi koiran kurittamisessa kuultuaan mölinän sisälle :) Täydeksi arvoitukseksi jää, että miten se oli portaille päätynyt, kun Janne oli lukinnut sen kaikkien mahdollisten varmistusten taakse kellariin välttääkseen juurikin sen tilanteen, että se olisi yhtäkkiä pihalla. Piippuhan ei missään nimessä halua mennä ulos, vaikka se on aikoinaan kadulla elänytkin. Raukka pelkää ihan vellit housussa (kirjaimellisesti) ja sitä ei varmaan ikinä saisi enää kiinni, jos se jotenkin ulos joutuisi, niin kovaan paniikkiin se aina menee, jos se jostain syystä joudutaan viemään pihalle. Piippu kuitenkin onneksi juoksi heti takaisin sisälle ja koirakin tajusi hetken pysytellä vähän sivummalla.

Ei muuta kuin kaappi taas ylös ja ulkorappusia kipuamaan. Koira kannusti kantajia edelleen hyppimällä päälle uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen. Voi pojat, että Rassilla oli taas kivaa! Kolmas kerta kuitenkin toden sanoi...sillä seurauksella, että kaikkine pakkauksineen kaappi ei mahtunutkaan ulko-ovesta sisälle :) Taas pakki päälle ja kaappi kellarin ovesta sisälle, mistä se mahtuikin hyvin. Kuljetusfirman vastuu periaatteessa loppuu siinä vaiheessa, kun vastaanottaja on todennut, että kuljetuspaketti on ehjä. Janne halusi kuitenkin avata paketin ja todeta, että myös itse tuote on ehjä. Jostain kumman syystä kuski-raukka ei uskaltanut alkaa pullikoimaan vastaan. Voisiko hyvin primitiivisillä koiranmetsästystavoilla sekä niihin liitetyillä vielä primitiivisemmillä "keuhkot tyhjäksi"-tyylisillä äänitehosteilla olla jotain tekemistä asian kanssa?? ;) Kuski raukka varmaan luuli, että Janne tempaisee häntä nenään, jos hän ei suostu odottelemaan paketin avaamista. :)

Päästiin varmaan heittämällä Kiitolinjan horror-asiakkaiden listan kärkisijoille..Lienee siis sanomattakin selvää, että tässä vieraiden kohtaamisessa meillä on tuon koiruuden (ja ehkä isännänkin?? ;)) kanssa vielä hieman työsarkaa edessä.