Ramboli vietti viime viikolla treenivapaata viikkoa, kun sekä agi- että tokotreenien aikaan emäntä viiletti kaupungilla pikkujoulutunnelmissa. Rassia treenien puute ei tuntunut haittaavan ja se kompensoi aktiviteettien vähyyttä leikkimällä vielä normaaliakin enemmän leluillaan. Onneksi tuo meidän öttiäinen oppi vihdoin myös leikkimään leluilla eikä vain tuhoamaan niitä salamannopeasti.
Rassilla ovat vahtiominaisuudet edelleen rikki tai ainakaan ne eivät toimi kunnolla. Janne kyseli loppukesästä, että jokohan Rassin takuu on umpeutunut vai vieläkö sen voi palauttaa, kun tuo vahtipuoli ei toimi. Rassonen haukkuu kaikki ohikulkijat pihalla, mutta kuka vaan saa tulla sisälle ja ainoa ääni, joka koirasta kuuluu on pauke, kun häntä hakkaa tuulikaapin seiniin. Rassonen laiskuus on myös mennyt niin pitkälle, että kun Janne on tullut useammankin kerran työreissulta kotiin keskellä yötä, niin meidän Herra Koira ei vaivaudu edes nousemaan ylös. Tajuaako se muka heti, kun ovi aukeaa alhaalla, että se on Janne?? Piippu juoksee salamana ovelle, mutta koira vain jatkaa uniaan. Silmät kiinni. Edes siinä vaiheessa, kun Janne tulee makuuhuoneeseen se ei reagoi millään lailla. Makaa vaan ihan raatona. Kiesus mikä koira :) Jos mä tulen yöllä kotiin, niin Rassonen sentään juoksee heti eteiseen ottamaan mut vastaan. Onko se tosiaan näin nuorena jo päättänyt, että Janne on ihan kiva, mutta ei sen takia kannata yöuniaan pilata?? :) Meidän käppänä lopetti "turhien ihmisten" tervehtimisen vasta huomattavasti vanhempana.
Meillä on taas lunta ihan kunnolla ja pakkanen on paukkunut -15 asteen tienoilla useanakin päivänä. Ohessa muutama kuva sunnuntailta. Meidän pieni koiranen on niin onnellinen tästä sään kylmenemisestä, että sen naama oikein loistaa ilosta, kun se pääsee ulkoilemaan ilman, että tulee kamalan kuuma. Pakkasesta huolimatta Rampoliini haluaa aina iltaisin viettää joitain hetkiä yksin pihalla ja siellä se tepsutelee menemään ihan tyytyväisen näköisenä. Itse vain kurkin koiraa ja sen touhuja sisältä ikkunan läpi. Ollaan vedelty pitkiä lenkkejä ja koiruus saa juosta lähes koko ajan vapaana, kun kaikki muut lenkkeilijät ovat taas näköjään talvitauolla. Mitä kovempi pakkanen, sitä tiukempi meno Rassilla on. Onneksi koirat hikoavat pääasiassa läähättämällä. Naureskeltiin yksi ilta, että olisipa kiva, jos koiratkin hikoaisivat ihostaan. Rassi olisi koko ajan ihan märkä :) Sillä on aina niin kuuma, kun se puuhailee jotain koko ajan.
Perjantaina Ramboli pääsi leikkimään pitkästä aikaa Pikun kanssa. Haltialassakin oli mukavan rauhallista, nähtiin ainoastaan hiihtäjiä, mutta muutoin siellä oli hyvin hiljaista. Kahlailtiin reilu tunti lumihangessa ja kotiin päästyämme Rassi alkoi heti leikkiä leluillaan. Ei puhettakaan, että se olisi levännyt. Ihan käsittämätön tapaus - ei väsy mistään.
Piipun ja Rassinkin välit ovat selkeästi vähän parantuneet. Rassi on vihdoin, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, alkanut uskoa, että Piippua ei saa ajaa takaa. Eikä Piippua tarvitse yrittää haistella ihan koko aikaa, vaan sen voi antaa olla välillä rauhassakin. Piippu ei ilmeisesti ole kuitenkaan ole vielä unohtanut kaikkia niitä kertoja, kun se on juossut menemään koira kintereillään. Niinpä se on jatkanut osittain ihan aiheettomienkin iskujen jakelua. Piippu on sen verran fiksu, että se on oppinut tietämään mikä Rassilta on kiellettyä ja Pipe saattaa ottaa ohjat omiin käsiinsä ennen kuin ihmiset ehtivät reagoida ollenkaan. Jotenkin se tuntuu luulevan, että sen tehtävänä on suojella Jannea ja mua Rassilta :) Edelleen sen paimennus menee joskus vähän överiksi ja yksi päivä se taas hyökkäsi yhtäkkiä sängyn alta Rassin jalkoihin ja huitaisi pari napakkaa iskua. Rassin rikos oli ilmeisesti sängyn ohitus liian läheltä sänkyä. Rassiahan nuo huitomiset ei haittaa ollenkaan. Olen kuullut sen vinkaisevan varmaan kaksi kertaa koko aikana ja kerran se tuli kellariin kieli veressä, kun oltiin siellä Jannen kanssa järkkäämässä paikkoja. Silloin kyllä säikähdettiin, että mitä on tapahtunut, mutta Piippu oli ilmeisesti onnistunut räppäämään koiruutta kieleen ja siinä kaikki.
Mä olin yksi kaunis ilta huomaavinani jotain älykkyyden merkkejä Rassin katseessa, kun se katseli mun hampaiden pesua. Rassihan on kuin varjo aina siellä missä tapahtuu jotain, siis ihan mitätönkin tapahtuma, kuten vaikka hampaiden pesu, saa sen liittymään seuraan. Niinpä se istuu aamuin illoin yläkerran vessassa ja katsoo tarkasti missä järjestyksessä aamu- ja iltatoimet hoidetaan. Mun mielestä sen katseessa oli jo häivähdys aikuisen koiran älyä, mutta Janne ei ole kuulemma moista vielä huomannut :)
Loppuun vielä pieni kuvasarja sunnuntain pakkaslenkiltä. Rassonen jäi musta ja Jannesta jälkeen, ku se vaan haisteli ja haisteli jotain ihanaa hajua.
"O-ou, ne on noin kaukana! Äkkiä perään"
"Tästäpä ponnistan nääääääin."
"Ungh, landaus ja taas täyteen vauhtiiiiiiiin. Ette te musta niin vaan pääse eroon!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti