Kuulumisia

Käytiin Pikun kanssa edellisenä viikonloppuna Vuosaaren täyttömäellä mistä löytyi Lasipalatsin salavan kanto. Parrat poseeraavat sen edessä ja Pikku toimii poseerauksen laadunvalvojana.

Tässä onkin vierähtänyt jo sen verran aikaa edellisestä päivityksestä, että täytyy oikein muistella, että mitä kaikkea me ollaan puuhailtu tässä välissä. Tällä hetkellä meidän olkkarissa makaa kaksi harmaata raatoa, jotka nukkuvat parrat nykien. Ja Jade kuorsaa. Käytiin Hupin kanssa Haltialassa melskaamassa aiemmin päivällä. Mä tein oikein kunnon lenkin ja kävelin Haltialaan ja takaisin. Tähän, kun vielä lisää tunnin vapaapainit vapaana metsässä, täällä on aika hiljaista porukkaa. Eilen käytiin Pikun kanssa samassa metsässä, mutta kun herrasväki sai autokyydityksen paikalle, niin tuntui, että pelkän metsälenkin jälkeen ne eivät olleet millänsäkkään. Tai siis Rassi ei ollut.

Viime viikon reissulla Pikku ja Jade ahmivat jäniksenpapanoita. Rassiahan niin siistit kuivaraksut eivät kiinnosta ollenkaan. Rassonen panostaa vain mädäntyneiden ja hajoamistilassa olevien, haisevien tuotteiden etsintään ja syömiseen. Siistit ruuat se jättää naisille. "Siis syöttekse te noita?? Nehän ei ees haise pahalle!" "Mitäh, mums mums, aiku on hyvää."

Torstain agit ovat pyörineet normaalisti ja mun koiruudet ovat tehneet vaihtelevasti hommia. Rassi on edelleen vähän offline ja tuntuu, että sen ajatukset ovat jossain ihan muualla. Käytönnössä siis Hupissa :) Agilityssä Rampon on selkeästi helpompi päästää ajatukset harhailemaan, kun siinä ei olla niin tiiviisti ohjaajassa kiinni kuin tokossa. Jakkeri puolestaan on nyt mennyt uusina esteinä pussin ja renkaan ja niinpä silläkin on jo kaikki esteet kokeiltuina.

Suurin haaste mulle itselleni noissa treeneissä on se, että yritän muistaa kumman koiran kanssa olen touhuamassa ja suhteutan oman käskytykseni sen mukaan. Rassia voi esimerkiksi ihan hyvin ottaa niskasta kiinni ja "kuljettaa" sitä niskasta pidellen, jos kentällä vaikka on joku riehaantunut snautserieläin ja en halua, että kohta siellä on toinenkin karkulainen juoksemassa. Kerran nappasin Jadea samalla tavalla niskanahasta varmistaakseni, että se ei lähde karkulaisen perään ja Jade sai lähes sydänhalvauksen moisesta kohtelusta. Se raukka ihan lyhistyi kasaan. Hups. Jakelle ei myöskään ikinä tarvitse korottaa ääntään, toisin kuin sille toiselle jästipää partanaamalle.

Päästiin Rambolin kanssa peruutuspaikalle HSKH:n TOKO2-ryhmään. Jippiaijee! Treenit alkoivat lauantaina ja Rassonen oli odotetusti tohkeissaan uudesta hallista ja uusista ihanista koirista. Otettiin ihan ekana luoksepäästävyys missä Rassonen ampaisi jo hyvissä ajoin tervehtimään kouluttajaa. Mjoo, pientä yli-innokkuutta ilmassa. Toisella yrityksellä kouluttaja kääntyi ympäri jo siinä vaihessa, kun Rampon häntä alkoi vispata villisti. Siitä sitten palkkaus ja harjoitus jatkuu ensi kerralla. Ehkä se Rassin sisäinen snautseri vielä löytyy, kun tarpeeksi monta kertaa tuotakin hommaa treenataan. Lisäksi tehtiin liikkestä seisomista ja avojen kaukoja. Ne meni kaikki ihan mukavasti. Kaikkein mahtavinta oli kuitenkin kouluttajan loppukommentti "Tosi hienoa, kun kaikki koirat tekee niin keskittyneesti töitä eikä piittaa ollenkaan mitä muut koirat tekee." OOleooooo! Ollaanko meillä ehkä vähän tehty töitä tämän asian eteen, mutta nyt homma toimii. Vesi vanhin voitehista ja silleen. Ja, jos ihan totta puhutaan niin Rassi olisi kyllä ollut äärimmäisen kiinnostunut kokeilemaan, että millaisen pallon viereissä treenanneesta terrieripojasta olisi saanut muokattua mahan alle, mutta parilla napakalla kiellolla ne ajatukset pyyhkiytyivät pois mielestä...

Rassi on lenkillä aina ihan kamalan huolissaan, jos Jade jää kymmenenkin metriä jälkeen tutkiessaan jotain hajua. Yhtenä iltana Jade hyppäsi ihan yhtäkkiä kävelytien vieressä, tien penkalla menevälle ladulle ja Rassin ilme oli niin hauska, että meinasin tikahtua nauruun. Rassi katsoi mua sen näköisenä, että "Khato! Äitee on tuolla penkalla!!!" Sitten äkkiä perään ja voi pyhät pyssyt mitkä juoksut ne veti siellä luistelubaanalla. Jade sai kauheat hepulit ja se juoksi niin kovaa, että Rassikin sai selkeästi pistää kaikki peliin pysyäkseen vauhdissa mukana. Kaksi kuumakallea, kun juoksee, niin niillä tuppaa yleensä vähän leikkaamaan kiinni ja jossain vaihessa alkaa hirveä ärinä ja pörinä. Hassunhauskat takaa-ajoleikit saavat siis yleensä aina päätöksen emännän huomatessa pientä ylikuumenemista. Sitten voidaan taas jatkaa matkaa sulassa sovussa.

Ai niin, Jade myös kunnostautui viime viikolla piilottamalla naudanluunsa työpäivän aikana niin, että se ei enää itsekään löytänyt sitä mistään. Rassi Supernenä Rassonen sen sitten kävi reilun viikon päästä kaivamasta meidän joulutavarapussista. Jotenkin tuli sellainen olo, että sitä luuta olisi yritetty haudata myös esimerkiksi kukkapurkkiin...