Priimaa, priimaa

Hyvää yritetään tehdä, mutta priimaa tuppaa tulemaan! Rassonenpassonen sai 3.1. otettujen lonkka- ja kyynärpääkuvien tulokset tänään ja ne olivat A/A ja 0/0. Vielä, kun saisi aivotoiminnan yhtä hyvälle tasolle, niin meillähän olisi ihan täydellinen koira! Oli muuten nopea "tulospalvelu" Omakoiran kautta. Luulin, että lausunnon kanssa menisi paljon pidempään.

Viikin hoitsut olivat ihan ihmeissään, kun Rassonen kutsuttiin sisään ja se lähti täydellä tarmolla painamaan pitkin käytäviä. Kyllä snautseri on vaan hieno koira, kun se ei hätkähdä mistään vaan on aina oma reipas itsensä. Minä tykkään. Eläinsairaalan periaatteiden mukaisesti en saanut mitään epävirallistakaan lausuntoa mukaani kuvauksesta, mutta pienen salapoliisityön ja taitavasti (vaikka itse sanonkin ;)) aseteltujen kysymysten avulla tulin siihen tulokseen, että en nyt ainakaan mitään ihan pommia odottanutkaan Kennelliitosta. Rambou sai myös kuvanneelta eläinlääkäriltä kehut hyvistä takajalkojen lihaksista.Onpahan se niitä treenannutkin ihan vapaaehtoisesti, vaikka onkin tuollainen maratoonarin mallinen. Painoakin oli "huikeat" 20,8 kiloa. Ehkä se vielä joskus vähän rauhoittuu ja ehtii alkaa kerätä läskiä ympärilleen.

Rassosen herääminen nukutuksesta oli myös hyvin rassimainen. Ensin se ei jaksanut millään nousta ja sitten, kun se nousi, niin se lähti saman tien hölkällä menemään käytävää pitkin. Sain itsekin melkein pistää juoksuksi, ettei tokkurainen koiruli eksynyt ihan väärälle osastolle mennä viipottaessaan.

Kuvausiltana Rassin itki koko illan krapulaista oloa pois. Jade kävi sitä ensin huolehtivana äitinä tutkimassa, mutta sitten Jadekin kyllästyi nyyhkivään poikaansa ja vain makoili välinpitämättömänä muualla. Rassi ei tietenkään halunnut maata, joten se sitä ehkä eniten otti kupoliin ja itketti, kun ei millään olisi jaksanut seistä, vaikka kuinka halusi. Ja periksihän ei voi tietenkään antaa, vaan oli ihan pakko jäkittää pystyssä vaikka pää ja häntä roikkuivat ja ilme oli kärsivä. Koska se oppii, että makoilu ei ole ihan niin hirveän kauhean kamalaa?! Mutta voi pojat kuinka meillä muilla oli mukavata, kun yksi oli pelistä poissa. Piti oikein nostaa jalat pöydälle ja ottaa lasi viiniä ja nautiskella rauhasta. Edes taustaäänenä kuulunut itku ei häirinnyt syvää rauhaa, joka talossa vallitsi.

Myös Rassin pään luusto testattiin taas eilen hyvin kestäväksi. Kun tulin tallilta, huomasin heti, että Rassilla on ihan kamala, monen sentin vekki päässä heti silmän yläpuolella. Verta siitä ei juurikaan tullut, mutta muuten haava oli todella inhan näköinen. Jannen mukaan mitään selkkausta ei ollut tapahtunut, joten oletettavasti Rassonen on iskenyt päänsä pihassa olevan peräkärryn terävään kulmaan. Jade ja Rassi nimittäin juoksevat ihan sairasta takaa-ajoleikkiä aina, jos ne ovat pihalla yhtä aikaa. Siinä juoksun tiimellyksessä Rassonen on ennenkin törmäillyt auton peräkoukkuun ja muihin yhtä mukaviin esteisiin. Onneksi tälläkin kertaa selvittiin säikähdyksellä ja luupää kesti tämänkin iskun hyvin.