Rassi 5kk

Nyt on sitten viisi kuukautta virallisesti mittarissa. Rassonen on ollut siis täällä meitä ihastuttamassa ja vihastuttamassa kolme kuukautta. Tuntuu kyllä, että yhteistä eloa olisi takana paljon pidempään! Kuva ei onnistunut ihan nappiin edes teknisesti, mutta tällä mennään. Alla Rassi-vauva sylikoirana lauantai-iltana.


Janne oli viikolla Ruåtsissa työmatkalla ja minä, Rassi ja Piippu olimme pitämässä taloa pystyssä. Tiistaina Rassi pääsi mukaan K-Rautaan, kun kävin hakemassa seinäpakkelia, mutta muutoin viikolla olimme vain kotosalla. Rassi ei ollut rautakauppavisiitistä millänsäkkään ja mäkin sain valittua pakkelin niin nopeasti, että Rassi ehti napata suuhunsa vain yhden (tunnistamattoman) esineen ja senkin sain sekunnissa takaisin hyllyyn. Huh.


Keskiviikkona meillä kävi lattianhioja katsastamassa lattioita. Mulle on aina kaupattu snautseria pidättyväisenä rotuna vieraita kohtaan, mutta tämä meidän riiviö ainakin tuntuu suhtautuvan sitä rakastavammin kaikkiin vieraisiin mitä vanhemmaksi se tulee. Mistään vahtimisesta ei sisällä ole tietoakaan. Ainoa ääni mitä meidän pedosta kuuluu on jumalaton pauke, kun sen häntä hakkaa tuulikaapin seiniin...

Oikea korva on taas välillä taittanut mutkalle ja sitä on viikon varrella teippailtu. Mulle on edelleen mysteeri miten joku voi saada ne teipit pysymään viikon. Meillä ennätys on edelleen 20 tuntia. Nyt oli aikeissa saada ennätys rikki, kun illalla laitetut teipit olivat aivan moitteettomasti päässä vielä aamullakin. Lähdin siis suurin toivein töihin ja jätin teippipään kotiin. Kotiin päästyäni vastassa oli teipitön koira ja teippiä löytyi lattialta vain noin 10 sentin riekale, joten se samainen teipitön koira oli myös syönyt ne elämänsä kurjistajat...

Lauantaina Rassonen nukkui ehkä elämänsä vähiten. Tehtiin Jannen kanssa ensin ulkona hommia monta tuntia ja Rassi tietenkin oli auttamassa. Kivaa muuten, kun vihdoinkin mulla on koira, jolla ei ole koskaan kylmä! Rassi auttaa erittäin mielellään haravoinnissa pitämällä haravan kurissa ja nuhteessa ärisemällä sille ja hyökkäilemällä sitä kohden. Kuopan kaivaminen on myös huisin hauskaa.

Ulkoilun jälkeen jatkettiin puuhailua sisällä ja saatiin ruokahuoneen katto maalattua ekan kerran. Sen ajan Rassi oli omassa huoneessa, kun en ajatellut lanseerata snautserillekin valkoista väriä...No, Rassou oli käyttänyt senkin ajan tehokkaasti hyväkseen ja oksentanut lattialle alushousut! En ymmärrä missä vaiheessa se on varastanut ne narulta, mutta jumalan kiitos ne tulivat ulos!! Iltapäivällä meillä olikin sitten snakusterikerhon pentutoko, jossa Rassi oli nuorin ja käytökseltään aivan ihana. Sieltä mentiin vielä koirapuistoon leikkimään ja siitä huolimatta Rassi touhuili vielä omiaan ennen kuin mentiin nukkumaan. Rassi on muuten kauhea köntys ja hidas muihin pentuihin nähden. Raukka on aina vähän kuin norsu posliinikaupassa ja jäi nytkin leikkien lomassa kaksi kertaa oikein kunnolla jalkoihin, kun kaksi eri suuntiin juoksevaa laumaa posautti yhteen. Meidän Rassukka on sitten aina se, joka ei hokaa olla tarkkana ja sen seurauksena jää muiden puristukseen. Rassi on erikoistunut pystypainiin, eikä juoksuun! Selvää sumopainijan ainesta..?

Tänään meillä onkin ollut aivan reporanka koira, joka nukkuu koko ajan. Ahhh. Vieressä todiste erittäin kovasta väsymyksestä - harava saa olla ihan rauhassa!! Mietin tässä, että onkohan Rassonen muuten niin turtunut akkojen (=minun) jatkuvaan kälätykseen, että se ei piittaa mitään, jos joku koira räksyttää sille päin naamaa. Rassi vaan katselee silleen välinpitämättömästi eteensä kuin miehetkin yleensä. Näkee, että mäkätys menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Täytyy varmaan jatkossakin papattaa koko ajan kovaa ja korkealta, jos sillä saisi Rassin olemaan räyhäämättä takaisin myös aikuisena.

Olen Rassin tullessa taloon onnistunut neuvottelemaan partanaamalle sohvaedun yläkerran vanhalle sohvalle ja tätä etua Rassonen onkin tehokkaasti hyödyntänyt sunnuntaichillailussaan. Ihanaa, kun se vihdoin lepäilee!