Missä empatia?!

Tässä yhteisen elomme aikana on käynyt selväksi, että Rassi ei ole ollut paikalla, kun myötätuntoa jaettiin. Missä lienevät ne elokuvissa ja saduissa kuvaillut koirat, jotka tekisivät omistajansa puolesta mitä vaan ja kävelisivät vaikka läpi tulen saadakseen isäntänsä onnelliseksi. Meidän piski nimittäin on sitä iloisempi mitä kurjemmassa tilanteessa minä tai Janne olemme. Voi sitä riemua, jos meille sattuu joku pieni äksidentti! Rassonen meinaa tulla ulos nahastaan - joka on muuten edelleen muutaman numeron liian suuri.

Tänään taivaalta on tullut vettä ja rakeita, mutta perjantaina oli hieno päivä ulkoilla. Innostuin sitten auringonpaisteessa vähän hauskuuttamaan koirulia juoksemalla edestakaisin. En vain ottanut huomioon, että nurmikko oli ihan tuhottoman liukas...ja siinähän kävi juuri niin kuin arvata sopii. Tulkitsen alla vapaasti Rassosen ajatuksia.


Kivaa! Toi juoksee mun kanssa!

Jiihaa mikä köntys! Sainpas sen kiinni! (huom. oikean jalan luiskahdus eteen päin...)


Ei oo totta!! Nyt se kaatu, niiiin siiistiiii.


Kyllä, maassa on. Mä oon niin onnellinen!! Tää on ihan mahtavaa!! Woohoooooooo!

Hmph. Että näin meillä.