Rassi rasseilee jälleen

Tämä viikko on mennyt oikeastaan pelkkään remppailuun, koska nyt oli pakko saada valmista, että lattiamies pääsee ensi viikolla hiomaan ja maalaamaan lattioita. Rassonen onkin sitten vain tylsistyneenä märissyt porttinsa takana. Alla Rassi demonstroi tylsistymistään. Yllä Ramboli esittelee uuden karvansa. Nypin nimittäin mustat pentukarvat pois ja tuollainen möllykkä sieltä alta löytyi. Rassilla on mukava tapa tehdä itsestään mahdollisimman säälittävän ja kärsivän näköinen, kun käsken sen seistä paikallaan, kuten kuvasta näkyy.

Tiistaina Rassi osoitti taas kerran Houdinin taitonsa ja se pikkupirulainen oli onnistunut avaamaan porttinsa ja liehunut koko päivän (?) ympäri kämppää. Parit oksut löytyi heti saman tien, kun tulin kotiin ja yöllä sitten saimme sitä laatua lisää lattioille. Aamulla alkoi myös ripuli, jonka jälkeen tuli verta, eli meille tuli lääkärikeikka ja etätyöpäivä. Kun soitin koirulille lääkäriaikaa, niin vastaanottotäti totesi vain lopuksi koiran nimeä kysyessään, että "No, aikamoinen Rassi". Ei naurattanut silloin kyllä yhtään. Rassi pisti kyllä ranttaliksi lääkärillä ja päästi sisäisen diivansa irti. Mahaa, kun tunnusteltiin se huusi ihan täysillä, samoin röntgenissä. Lääkäri vain totesi koiran olevan suht hyvässä kunnossa ja tavoittelevan vuoden drama kingin titteliä...En tiedä mikä tarve Rassilla on epämiellyttävissä toimenpiteissä huutaa kuin syötävä, kun ei se edes näytä pelkäävän. Kai sitä vaan ketuttaa. No, onneksi mitään isompia vaurioita ei löytynyt, eli kaikki hyvin. En tiedä johtuiko se ylimääräisestä höösäyksestä pikkuherran ympärillä vai mikä sille tuli, mutta Rassi-Rasittava palasi pariksi päiväksi. Kai Rambonen luuli, että kaiken lässytyksen jälkeen meitä saa purra ja tehdä muutenkin ihan mitä itseä nyt sattuu huvittamaan. Tiukemman kurinpidon jälkeen järjestys onneksi kuitenkin palasi.

"Mitä, minähän olen aivan kiltti pieni koira. Osaan istuakin näin tomerasti."


Rassi osoitti taas ahneutensa ja piittaamattomuutensa viime sunnuntaina, kun Janne lähti yläkerrasta keittiöön, käsissään muki ja toinen astia, joka oli täynnä tyhjiä Daim-karkkien käärepapereita. Portaista kuului ensin kauhea töminä, sitten kilinää ja kolinaa ja lopuksi vaikerointia. Juoksin katsomaan, että kuinka kävi ja kaaduin itsekin portaissa! Tulin onneksi alas vain hyvin pehmustetulle pepulleni, joten ei käynyt kuinkaan. Rassi syöksyi tietenkin myös paikalle. Sitä ei todellakaan kiinnostanut maahan mätkähtänyt Janne tai minä joka istuin portaissa, vaan ne Daim-karkkien paperit, joita se imuroi kitaansa niin nopeasti kuin vain pystyi. Piippu sentään tuli huolestuneen näköisenä katsomaan, että mitä portaissa oikein tapahtuu, mutta Rassi…no joo, herralla oli muita tärkeämpiä asioita agendalla kuin tyhmät omistajansa. Rikki mennyt muki oli muuten tietenkin se toinen niistä kahdesta, jotka olen saanut kummitädiltäni. Rassihan rikkoi jo aiemmin sen toisen ja nyt meni sitten viimeinenkin. Nyyh.

"No, näitä sattuu. Itse söitte niitä Daimeja koko illan ja meitsi ei saanut mitään."


Tänään käytiin Rassin kanssa rempan keskeltä vähän tuulettamassa nuppejamme ja teimmeikin ihan mukavan lenkin sateisessa syyssäässä. Nyt tuosta ulkoilustakin on voinut jo alkaa nauttia, kun Rassi ei koko aikaa katsele haikean näköisenä kotiin päin, vaan tulee mielellään mukana. Lenkin jälkeen ajattelin sitten vielä haravoida hetkisen ja Rambonen tietenkin sekosi haravan nähdessään. Hulluuskohtaus lähti käyntiin ja koira hävisi puskien läpi pihan perälle. Jatkoin haravoimista, kunnes yhtäkkiä kuului omituinen ääni. Ajattelin ensin, että naapuri naputtelee jotain lautoja omalla pihallaan, mutta onneksi kuitenkin päätin mennä katsomaan, että mitähän se meidän koiranpentu mahtaa puuhailla. Rassiahan ei nimittäin ollut missään. Huusin pari kertaa ja sitten näin sen naapurin pihalla! Ilmeisesti hulluskohtauksen siivittämänä se oli rysäyttänyt aidasta läpi ja oli nyt ihan hädissään naapurin tontilla. Ei muuta kuin orapihlaja-aidasta läpi, piikeistä välittämättä, koiralle kutsu ja sen jälkeen nosto kurkusta aidan yli omalle pihalle. Ostimme tämän talon varustettuna koiranpitävällä aidalla (entisillä omistajillakin oli ollut koira), mutta olisi pitänyt ymmärtää, että jos "keskimääräinen" koira pysyy niiden aitojen sisällä, se EI tarkoita, että Rassikin pysyisi! Huomiselle on siis tiedossa aidankorjausoperaatio...

"Tälleen, kun kurvaa, niin aidat kaatuuuuuu, jeeeeee!"