tiistai 18. toukokuuta 2010

Huh hellettä!


Ihanaa, hellettä! Rassi tosin on sitä mieltä, että kamalaa, ihan liian kuuma! Meidän elämä on helpottunut ihan toden teolla näiden lämpimien säiden myötä. Rassi Vihaan Aurinkoa Rassonen on nimittäin muuttunut täysin huomaamattomaksi otukseksi, joka löytyy milloin mistäkin mahdollisimman viileästä paikasta makoilemasta.

Reilu viikko sitten sunnuntaina aloitin pikkupojan nyppimisurakan ja jatkoin sitä seuraavat kolme iltaa. Hidasta hommaa ensikertalaiselle, kun mulla ei ole edes trimmausveistä. Nyt ollaan siinä vaihessa, että mahassa olisi vielä vähän nyhdettävää, samoin kuin jaloissa. Vanhan karva alta paljastui hieno uusi karvapeite, joka tosin on osittain vielä vähän vaiheessa. Nyppimisen aikana Rassonen näytti taas koko käytösrepertuaarinsa. Välillä se nukkui sikeästi (!) ja toinen ääripää oli, kun herra huusi kuin syötävä. Mikään, ei mikään, ota Rassia niin paljon päähän kuin se, että se pakotetaan olemaan paikallaan silloin, kun se ei pikkuherralle itselleen sopisi. Niinpä se välillä kiljui, röhki, huusi, ulisi, märisi, nyyhki ja kaikkea siltä väliltä. Kävi hyvin selväksi, että herra ei olisi malttanut odottaa rauhassa paikoillaan homman valmistumista. Huvittavan kuuloista - Melody Maker todella tämä meidän koiranen. Ihan yllä Rassin 1-vuotiskuva vielä siistimistä vailla olevassa uudessa lookissa.


Perjantaina lähdimme huristelemaan kohti Pohjanmaata. Lähtötohinoihin saimme Rassin toimesta hieman ylimääräistä sydämen tykytystä. Torstai-iltana ripustin ulkona pyykkejä kuivamaan ja puhuin samalla puhelimessa. Ei hyvä yhdistelmä, koska tarkkaavaisuus pääsi herpantumaan. Vilkaisin siinä höpötellessäni armasta koiraani ja eiköhän sillä pirulaisella ollut taas nylonpolvisukka suussa! Ja pyykkikori oli ihan mun jalan vieressä ja koira muutaman metrin päässä, joten jälleen kerran jää mysteeriksi mistä se sukka sinne suuhun meni. Rassi huomasi, että mä huomasin tilanteen ja sillä samalla sekunnilla se nielaisi sen sukan. Olin ihan varma, että se sukka tukkii suolen juuri, kun olemme jossain jumalan selän takana ja lähimpään eläinlääkäriin on piiiitkä matka.Yllätys olikin sitäkin iloisempi, kun Rassonen pyöräytti sukan (kera haisevan vastalauseen) Lauran ja Teron pihaan.

Matkan varrella kätköiltiin ihan urakalla ja sellainenkin ihme nähtiin, että Rassi ei enää halunnut takaisin autoon. Viimeisten pysähdysten jälkeen herra piti puoliksi nostaa kyytin, kun vapaaehtoisesti se ei enää takakontiin hypännyt. Ilmastointi piti auton meidän ihmisten mielestä mukavan viileänä, mutta Ramboli oli sitä mieltä, että autossa on aivan liian kuuma ja matkustus sekä kätköily saavat riittää. Lohdutukseksi matkan epämukavuudesta Rassi sai elämänsä ensimmäisen jäätelön.

"Ei vitsit, mitä sä laitat siihen lautaselle?? Saaks jo ottaa??"


Vanilijaeskimo katosi parran kätköihin muutamassa sekunnissa. Sen jälkeen Rassonen katseli ympärilleen sen näköisenä, että mistäköhän tätä saisi lisää.


Perjantaina illan suussa saavuimme Kuortanelle ja Rassi oli helteen takia erittäin lässähtänyt olemukseltaan. Tämä tarkoitti grillaus- ja ruokarauhaa meille kaksijalkaisille. Ai, että kun oli ihanata.

Lauantaina lähdettin Jannen serkun häihin Evijärvelle ja Sir Rassou jäi elämänsä ensimmäistä kertaa hoitoon. Lämmin sää toimi jälleen loistavana rauhoitteena ja koiruli oli ollut ihan mukavaa seuraa! Ihmeitä siis tapahtuu! Laura jopa lupasi, että Rassi saa tulla uudelleenkin hoitoon...kunhan lämpöä on vähintään 25 astetta :)


Rassin nukkumaanmeno on ollut vähän tuskaista tämän lämpöaallon aikana, kun mistään ei löydy sen mielestä tarpeeksi viileää paikkaa. Asiaa ei yhtään helpota, että nukutaan koko kööri yläkerrassa mikä on tietysti koko talon kuumin paikka. Rassin iltapuuhiin kuuluukin loputtomalta tuntuva vaeltelu ja örinä ja narina, kun se hakee optimaalista nukkumispaikkaa. Enää se ei sentään pura turhautumistaan lattiaan kuten se vielä viime kesänä teki. Lattian pureminen on aika vaikeaa ja siinä epäonnistuminen sai Raimosen tunteet kuumenemaan entisestään. Nyt se tyytyy vain narisemaan ja nyyhkimään hiljaa. Makkarin äänimaailmaa voisi kuvata näin, rapsrapsraps kynnet rapisee, kolilnkolinkolin jalat kolisee, kun koira rojahtaa puulattialle, ööörrrnnnnnrrrrrraaaaahhhhh yyyhnyyyyhhh, Rassi örinät ja nyyhkäykset päälle. Ja tämä parikymmentä kertaa, kunnes paremman puutteessa kelvollinen kohta lattialta löytyy. Rassi haluaakin lähettää säiden haltijoille sellaisia terveisiä, että "Tulispa jo talvi ja kipakat pakkaset! Pliis." En taida raaskia kertoa sille, että nyt on vasta toukokuu ja kesän pitäisi (!) jatkua vielä pitkään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti