Rassi En Tottele Rassonen on astunut tottelemattomuudessaan ihan uudelle tasolle. Tähän asti herran korvat ovat olleet vain ajoittain niin tukossa, että käskyni ovat lentäneet taivaan tuuliin, mutta nykyään....aaaarrrggghhhhh.
HSKP:n tokoilut ovat tähän asti sujuneet tosi hienosti, mutta viime keskiviikkona tehtiin selkeästi koiran suorituskyvyn ylittäviä asioita. Tai no, kaikki meni oikeastaan ihan loppua lukuunottamatta kivasti. Siis, jos unohdetaan se, että Rassi kävi hypyn aikana pissaamassa treenikaverin reppuun....Alla virallinen todiste, että pomppua riittää. Olisihan tuossa(kin) ehkä vähän vähempikin ponnistus riittänyt. Hyppiminen on kyllä Rassin lempipuuhaa. Olen tällä viikolla löytänyt sen kahdesti seisomasta meidän pihagrillistä. Sinne on vaan niin kiva ponkaista...
Hyppy siis vielä sujui ja välillä tein pienenpienen pätkän seuraamista, jotta mukaan pakotettu kuvaaja saisi siitäkin kuvan ikuistettua.
Kuvien oton jälkeen kuvaaja sai vapautuksen poistua autoon odottamaan jäätävän tuulen vuoksi. Näin ollen kuvaaja myös välttyi loppuhuipennuksen näkemiseltä. Loppuhuipennusta voisi myös kutsua nimellä "Ota snautseri kiinni metsästä...jos saat".
Mun olisi pitänyt tajuta kieltäytyä saman tien, kun kuulin viimeisen tehtävän. Koirat riiviin, ohjaajat metsään ja luoksetulo yhtäaikaa sinne ryteikköön. Tänne-käsky, kun kajahti ja koirat lähtivät liikkelle, Rassi ihan selkeästi ajatteli, että "SIIS niin kivaa, että täälläkin saa vihdoin leikkiä!!! IHANAA!" Kaikki muut saivat koiransa suht nopeasti kiinni, mutta meidän leikkimaisteri paineli pitkin metsää koiran luota toisen luo ihan onnesta solmussa. Oli hieman nöyryyttävää yrittää saada se liukkaan saippuan tavoin käyttäytyvä otus kiinni. Pois juokseminen olisi ollut yhtä tyhjän kanssa, koska kaikki IHANAT koirat olivat siellä metsässä. Tehtiin sitten uusi harjoitus yksitellen ja tietä pitkin. Jätin koiran istumaan, kävelin ehkä noin 10 metriä ja huusin koiran luokse. Rassi ampaisi saman tien sinne (tyhjään) metsään katsomaan josko joku kavereista olisi sittenkin jäänyt vaikka jonkin kiven taakse piiloon. Meikäläinen painelee tietä pitkin ja hyppii, vinkuu ja pomppii ja muutaman minuutin ja useamman pissan jälkeen Rassi päättää vihdoin liittyä seuraan.
Rassin muisti on muuttunut erittäin valikoivaksi myös pysähtymiskäskyn suhteen. Se on todella mielenkiintoinen ilmiö, että kun remmi on kiinni, pysähtyminen on tosi helppoa, mutta kun remmiä ei ole, junttura ei vaan yhtäkkiä ollenkaan tiedä mitä se seisomiskäsky oikein tarkoittaa. Muistamattomuuttaan voi vielä korostaa vilkaisemalla käskyn antajaa, tekemällä pienen leikkiinkutsun omaisen liikkeen ja karauttamalla täyttä laukkaa vaikka kohti auringonlaskua.
Onneksi Doctor's Order koirien omalta foorumilta saa aina vertaistukea ja vinkkejä ongelmanratkaisuun! Se on jotenkin lohdullista kuulla, että muukin ovat painineet tai painivat samojen ongemien kanssa. Ilmeisesti kyseessä on täysin normaali ilmiö tämänikäisellä nausterilla. Että kaipa tämän(kin) asian kanssa on vaan elettävä. Puuh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti