maanantai 31. toukokuuta 2010

Rusakoita, verta ja mustelmia


"Talking to me?"

Siunattu sade! Alkuviikolla satoi ja meidän lenkkipolut vihdoin tyhjentyivät ja Rassi sai kauan kaivatun vapautensa takaisin. Jeee! Käytiin viikolla myös koirapuistossa, kun bongasin siellä irlanninsusikoiran ja ajattelin työntää Rassin sen kanssa temmeltämään ajatuksella ”Siitäs saat, muahaha." Eipä siitäkään nyt oikeen mitään leikkiä syntynyt, mutta olipahan snautserin nulikka kerrankin itseään isommassa seurassa. Paikalla oli myös basenjin pentu mikä sitten saikin Rassosen jakamattoman huomion.

Iltahuvituksena Janne on välillä hauskuuttanut meidän karvakaksikkoa laserosoittimen avulla. En ole tiennyt, että myös koirat jahtaavat punaista laserpistettä hullun lailla. Piippuahan meillä on treenattu "punapisteellä" jo pitkään. Nyt pisteestä käydään kovaa kilpaa, kun kumpikin haluaa osallistua jahtiin.

Rassi: "Ihan, ku tossa ois vilahtanut jotain!"
Piippu: "Idari. Siinä mitään oo."




Rassi: "Tässä se jossain oli"
Piippu: "No, oota nyt rauhassa. Kyllä se tulee takas."


Rassi: "Tuossa!!"
Piippu: "Et sitten höyryy mun päälle!! Typerä piski!"


Rassi on nyt taas vapaana ollessaan joskus jopa totellut jotain, mutta silti saan kyllä olla koko ajan silmät selässä, että missä voisi näkyä jotain kiinnostavaa. Meillä on ollut kaksi vaaratilannetta rusakoiden kanssa. Toinen tärisyttää vieläkin, mutta se iisiimpi sattui yksi kaunis aamu, kun päästin koiran kaatosateessa irti tuossa meidän lähimetsässä, kun ajattelin, että ei siellä siihen aikaan ja sellaisessa ilmassa ketään ole. No olihan siellä. Se rusakko. Ja sitten mentiin…ja lujaa! Juoksin ihan hädissäni edestakaisin, kunnes näin harmaan vilahduksen täysin vastakkaisessa suunnassa kuin mihin oletin parivaljakon karauttaneen. Rassi kadotti pitkäkorvan ja juoksi kuin päätön kana ympäri metsikköä, kunnes koitti sellainen munkki, että Rambonen porhalsi mua vastaan kapealla polulla ja sain laitettua jalan eteen ja sitä kautta kaapattua koiran kiinni. Voi jösses, kun pelästyin! Autotiet ei ole mitenkään kovinkaan lähellä, mutta silti mielessä kävi ajatus rusakosta edellä ja snautserista perässä autojen keskellä. Otin siis mielummin mustelmat jalkaan ja koiran kiinni…

Mustelmista puheen ollen; nämä olivatkin ensimmäiset säärimustelmat pitkään aikaan. Talvella Rassilla oli vielä tapana juosta pää edellä mun jalkoihin, kun huusin sen luokse. En ymmärrä, että miten siihen ei koskenut, kun mulla itsellä vaan sääriluut soi, kun se aina mojautti niitä päin! Keväämällähän Rassi sitten ignoorasi lähes täysin nuo luoksetulokutsut, joten mustelmistakin päästiin ;)

Mustelmista voidaankin siirtyä sujuvasti verenvuodatukseen. Äiti ja Antti saapuivat yhdessä Suomeen sunnuntaiaamuna ja Rassi tietenkin sekosi Antin nähdessään...sillä seurauksella, että iskin sen kanssa päät yhteen ja multa aukesi huuli ja veri valui. Olen nyt virallisesti luopunut toivosta, että joskus voisin esitellä äitille järkevän Rassin...

Mutta tästäkin takaiskusta huolimatta, täytyy kyllä sanoa, että Rassi on kuin onkin mukava koira! Enää oletusarvona ei ole, että kaikki mitä Rassonen tekee on jotain pahaa. Janne sanoikin tässä eräänä iltana, että Rassin hauska persoona täydentää hyvin tätä meidän porukkaa :) Muutoinkin on selkeästi nähtävissä, että jopa Janne on ajoittain alkanut pitää Rassi ihan hyvänä tyyppinä eikä vaan rasittavana kaiken tuhoavana riesana. Meitä jo oikeastaan nauratti, kun etsittiin lenkkisandaaleita talviteloilta ja tajuttiin, että eihän niitä ole, kun Rassi söi niistä kaikki remmit katki ja ne piti heittää pois. Viime kesänä tuo ei naurattanut ihan yhtä paljon ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti