Me ollaan Jannen kanssa tultu joko todella vanhaksi tai sitten ollaan muuten vaan vähän hurahtaneita. Meidän vappuaatto nimittäin sujui ihan vaan kotosalla löhöillen. No, opiskeluaikoina vaput tuli kyllä juhlittua niin huolella, että nyt voi vähän löysäillä. Päätettiinkin säästellä voimiamme lauantaita varten, kun ajatuksena oli ilmoja uhmaten lähteä geokätköilemään Salmen ulkoilualueelle. Alunperin ideana oli ottaa teltta mukaan ja kokeilla miten nukkuminen onnistuu erään snautserin kanssa. Päätimme sitten kuitenkin lykätä tuota extremekoetta myöhemmäksi.
Lauantaiaamupäivällä suuntasimme siis kohti Vihtiä ja Salmen ja Nuuksion rajaa. Sieltä alkoi koko päivän kestänyt patikointi. Ensimmäinen luonnonihme oli vastassa jo muutamien kilometrien jälkeen. Metsätiellä oli nimittäin metso soidinpuuhissaan.
Matka jatkui ja alla oleva jääputouskin täytyi ikuistaa kameraan. Tässä vaiheessa aloin olla jo aika hiilenä koiralle, joka oli pyörinyt niin monta kertaa p***ssa, että en enää edes pysynyt laskuissa mukana. Rassi suhtautuu erittäin vakavasti tuohon itsensä camoamiseen ja tekee kaikkensa, että ainakaan hajusta arvon herraa ei tunnista. Sen verran sinnikkäästi se aina itsensä sotkee, kun siihen vain aukeaa mahdollisuus.
Jääkuvan jälkeen kätköjä oli koossa viisi ja aikaakin oli kulunut jo reilut kolme tuntia, joten oli aika täyttää kurnivat vatsamme. Tällä kertaa Rassinkaan ei tarvinnut olla ihan kuivin suin vaan se sai välipalaksi siankorvan, minkä se kietaisi sisuksiinsa ihan muutamassa minuutissa. Kaukana ovat ne ajat jolloin korvan syönti toimi ajanvietteenä. Nykyään siitä ei ole kovin pitkäaikaista iloa.
Täältä matka jatkui lammen rantaan, jossa saatoimme vain todeta, että Rassilla ei matka paina jaloissa ol-len-kaan. Satojen metrien rantakaistaleella nimittäin alkoi huima leikki, johon kuului lipslips lipaisut lammen vettä, kauhea säntäys metsikköön, liplips lipaus vettä, säntäys metsikköön...ja tuota koko rantaviivan verran.
Matkan varrella sattuneista kakoissa pyörimisistä ja kaikenlaisesta yleisestä tottelemattomuudesta voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta annetaan nyt olla. Kokonaisuudessaan reissu oli ihan huippu (jos unohdetaan haju, joka leijui koiran ympärillä ja emännän katkenneet kynnet, kun koira säntäsi rinnettä alas vierineen kiven perään remmissä ollessaan)! Matkaakin kertyi gepsin mukaan 17,4 kilometriä! Kukaan meistä ei edes ollut ihan tolkuttoman väsynyt, kun päästiin kotiin. Rassi sai ruokansa ja alkoi sen jälkeen jäytää luutaan eikä meinannutkaan nukkua. Kun uni vihdoin korjasi Retkimiehen alkoi vimmattu ininä ja tassut viuhtoivat edestakaisin. Taisi Rassi edelleen kiipeillä kallioilla ja säntäillä metsissä.
Tätä kirjoittaessani talo on hiljainen ja eilinen retkeilijä tallentui paparazzikuvaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti