Moon vuaden!

Meikä täyttää tänään vuaden! Sain kakunkin. Olin tosi onnellinen ja suostuin ihan sen kakun takia pönöttämään tuo typerä hattu päässä. Tajusin heti, että noi ihmiset ilahtuu, jos suostun siihen hattuun ja, jos ne saa iloseks, ni sitten saan aina jotain herkkuja. Herkut on just mun juttu. Tykkään niistä hirveen paljon.

Oon tosi paljon yrittänyt kouluttaa noita mun ihmisiä, mutta ne on välillä tosi hölömöjä. Ne ei oo oppinu paljon mitään. Oikeestaan vaan sen, että ne osaa tulla auttamaan mua, jos mun pallo menee sohvan alle. Mä en millään mahdu hakemaan sitä ite. Meen sitten niin paljon sinne sohvan alle, ku mahdun ja hyrisen oikeen korkeella äänellä, ni sitten ne tulee siihen lässytään, että "Voi voi onko pallo siellä?". Oon vaan, että "NO ON. Auta nyt äkkiä!!" Sitten ne ei haistakaan melkein mitään. Kerrankin mä lenkillä haistoin heti, että Janne oli lähistöllä ja olin ihan, että no mikä on, ku Ellu ei ollenkaan huomaa. Huiskutin sitten oikeen kovasti häntää, ni sitten Ellu oli vaan, että "Jaa, mitäs sä nyt haistat?" ja sitten se vasta huomas, että Jannehan se tuolla menee. Kauheen hidasta toimintaa. Mä huomasin ihan heti.

Sitten kaikkien tavaroidenkin kaa on ollu hankala kouluttaa niitä. Just niinku, ku mää vaikka löydän jonkun hyvän kakan, ni oon sitten huomannu, että eka kannattaa äkkiä kieriä siinä. Kerran kato söin sen kakan eka, ni ei jääny paljon mitään kierittävää. Ni, siis eka äkkiä kierin, sitten äkkiä syön niin paljon, kun ehdin. Ku en siis tajuu. Noi ihmiset on niin kateellisia. Joskus meen silleen, et "Hei, voinko nyt ottaa tästä yhden sukan?" Nii ja mä siis tiiän, että niillä on tosi paljon niitä sukkia! Kummallakin ihan oma laatikollinen. Sitten, kun yrittää sieltä vaan yhen ottaa, ni ei käy. Ei millään. Sama noissa kakoissa. Heti, ku löytyy hyvä, ni ne huutaa ja juoksee sinne kakalle ja yrittää saada sen itelleen!! Siks oon huomannu, että kannattaa kiirehtiä, ettei ne ahneukset pääse mun apajille.

Mulla on aina tosi ilonen olo ja tykkään kaikista leikeistä tosi paljon. Mä en niinku masennu mistään. Tykkään kans tosi paljon kaikista muista koirista. Mä en tajuu, ku ne ei niin paljon tykkää musta. Tosi moni vaan huutaa mulle jotain, että BÖH ja RÄYH, mutta Pikku ja Hupi ei kyllä huua. Ja mää kyllä tykkään haasteista, että mua ei niin haittaa vaikka joku huutaakin. Mää tykkään kovasti just niinku varsinkin Hupista ja Pikusta. Ja tosi paljon Iineksestä, mutta mää en nää sitä enää melkein ikinä. Ja mä kuulinkin, että ku Hupikin oli ollu puistossa leikkimässä, ni ne muiden koirien ihmiset oli vaan ollu ihan, että "Voi kauhee, sehän juoksee ihan suoraan päin ja on niin raju". Mut siis sehän just on parasta. En tajuu miten joku ei tajuu! Onneks Hupi tajuu. Ja muut mun tyttöystävät.


Sitäkään mää en oikeen tajua, että miks mun kanssa muka ois niin hankalaa ollu tää elämä. Ja, kun mä en oo mitenkään hankala, ku oon just hyvä. Ja siis mua välillä vähän ärsyttää, ku mua vaan silitellään jä kysellään, että "Mitä meidän hölömö" Ku mä en siis just oo mikään hölömö. Että en tiiä miten tässä nyt sit pitäis olla, ku oon jo niin hyvä. Ja mun kanssa ois vaan entistä helpompaa, jos kaikki jutut tehtäis aina niinku mä haluan. Että miks sitten pitää alkaa mun kanssa niin monista asioista aina vänkäämään. Tehtäs vaan niinku mä oon ajatellut.

Mää nyt vielä toivotan hyvää synttäriä kaikille mun siskoille ja veljille. Mua ei kyllä paljon huvita toivotella, ku ei siitä oo mitään hyötyä mulle. Ette ees tuu mun kaa leikkimään. Mut onnee nyt sitten vaan.

T: Rassi