Mentiin nimittäin Rassin kanssa maanantai-iltana PK-tottisharkkoihin. Mulle oli vähän epäselvää, että moneltako harkat alkavat ja, kun päästiin paikalle kävi ilmi, että 19.00 aloittavat pennut ja 19.30 isommat ryökäleet. Niinpä lähdettiin Rassin kanssa vielä reilun puolen tunnin lenkille. Isompien treenien alkaessa kello oli itse asiassa jo lähemmäs 20 ja Rassonen alkoi olla jo vähän tylsistynyt. Paikalla oli ihan reilusti koiria, joten meidän suoritusvuoro koitti noin 20.45. Tässä vaiheessa Rassi alkoi olla jo niiiin kypsän oloinen, että olin ihan varma, että se karkaa saman tien autolle, kun päästän sen irti. Toisin kävi. Rassi tajusi heti, että hei nyt mä pääsen tekemään jotain ja heti perusasennossa ollessaan läppäsi mua tassulla sen näköisenä, että sanosanosano mitä mä saan tehdä. Olin ihan huuli pyöreänä. En muuten tiedä oliko ihan fiksua opettaa se tassulla läppäämistemppu, kun sitä näköjään heti sovellettiin käytännössä.
No, joka tapauksessa, koska olimme uusina paikalla, saimme ekana näyttää kouluttajalle hieman seuraamista. Se meni ihan ok, vaikka pikkuherra ei ehkä ihan parhaassa vireessä ollutkaan kahden tunnin odottelun jälkeen. Sen jälkeen saimme ohjeet suorittaa luoksetulo ”PK-tyyliin”. Mä vähän yritin kakistella, että ”Niin joo, tää voi karata jonkun ihanan koiran luokse”, mutta kakisteluja ei kuunneltu ja niin me alettiin hommiin. Eka seuraaminen, sitten maahanmeno mistä Rassi ei edes meinannut ponkaista ulos. Sitten kävelin 30 askelta koirasta pois ja sieltä koira luokse. Ja tämä kaikki hieman vinoa eteentuloa lukuun ottamatta sujui lähes täydellisesti. What??? Ei mitään vilkuiluja koko matkalla eikä pienintäkään aikomusta karata a) jonkun ihanan tytön b) jonkun ihanan pojan c) auton luo. Elämä on täynnä yllätyksiä. Tämän suorituksen jälkeen kouluttaja vielä totesi että ”Teillä on ihan hyvällä mallilla toi homma. Ootko jo kisannut sen kanssa TOKOssa?” Mä suorastaan räjähdin nauramaan. Kisannut?? Tämän kanssa?? No, mutta meillä on siis toivoa! Toivoa siitäkin huolimatta, että Rassi oli yrmeistä PK-koirista ainoa, joka tervehti kouluttajaa pomppaamalla kahdesti suoraan päin iloissaan ja sen jälkeen vielä tarttui etujaloillaan määrätietoisesti kouluttajan jalasta kiinni mielessään eräs tietty asia… Summa summarum, Rassia täytynee ”liuottaa” pari tuntia ja, kun se on tarpeeksi väsynyt, niin työnteko alkaa kiinnostaa.
Lauantaina kävin Ojangossa vähän agilittailemassa ja Rassi karkasi vain kerran. Tosin se oli suurimman osan ajasta pitkässä liinassa. Karkaamisen jälkeen sain sen vielä hyvin kivuttomasti kiinni mikä oli tietty hirveän mukavaa. Kiinnisaamisen helppouteen saattoi tosin vaikuttaa parkkikselta kuulunut erittäin kumea haukunta, kun harmaa partanaama viiletteli menemään vapauden huumassaan. Taisi Rassonen ajatella, että parempi juosta emännän luo takaisin turvaan, ettei joku iso otus tule ja anna turpaan. Sopi mulle hyvin.
Sunnuntaina tavattiin Hupin kanssa Tokoilumerkeissä. Lähikontaktiin kauhukaksikko tosin ei päässyt Hupin juoksujen takia. Pentuja tälle parivaljakolle ei parane päästää syntymään :) Naurettiin Hupin omistajan Heinin kanssa aika railakkaasti jo pelkälle ajatukselle Rassin ja Hupin pennuista. Ne varmaan lähtisivät maatakiertävälle radalle heti vähän kasvettuaan. Tarvitsisimme myös lakitoimiston apua valmistellessamme täyden vastuuvapauden antaman dokumentiston ennen kuin pennut lähtisivät uusiin koteihinsa :)
Kuvituksena on vajaan parin viikon takaisia kuvia Rassin ja Hupin edellisistä treffeistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti