Paluu arkeen on taas koittanut ja työläiset ovat palanneet töihin. Äiti ja iskä tosin jatkavat vielä lomailua Suomessa, mikä on tarkoittanut leppoisia päiviä Rassoselle. Anttikin oli meillä kyläilemässä viime viikolla ja Rassihan oli taas ihan onnesta mytystä, kun tiedossa oli kunnon äijäpaineja. Muutoin Rassonen on ehkä vähän oppinut hillitsemään voimiaan, mutta kun Antti on näköpiirissä kaikki itsehillintä lentää saman tien ikkunasta pihalle.
Ajattelin alkaa vähän katsella syksyaktiviteetteja Rassoselle, mutta TOKO-ryhmän löytymistä vaikeuttaa todella pahasti se, että en ole onnistunut löytämään tasoistamme kurssia. Kurssi pitäisi olla ”koirille, jotka periaatteessa osaavat alokasluokan liikkeet, mutta suorittavat ne vain halutessaan…jos silloinkaan”. Näistä rajoitteista johtuen tuntuu, että osa kursseista on liian helppoja ja loput sitten taas liian vaikeita.
Käytiin Hupin kanssa Ojangossa treenaamassa agilityä lauantaiaamuna heti ukkoskuuron jälkeen. Valitsimme tarkoituksella mahdollisimman epähoukuttelevan ajan, jolloin menimme kentälle kurittomien koiriemme kanssa. Valinta onnistui nappiin ja koko alueella ei ollut ketään muita. Kurittomia koiriakin oli lopulta vain yksi – Rassi Rassonen. Rassi on nykyään ihan pääpyörällä kaikista ihanista hajuista. Ruokakaan ei pihalla palkkana enää kiinnosta, kun tärkeintä on vaan impata kaikkia ihania hajuja. Olen nyt laatinut sotasuunnitelman, jolla kivikovaan snautserin kalloon aiotaan takoa se, että poisjuokseminen ei kannata, vaan mun luona on kaikkein kivointa. Tuo rakki olisi nimittäin parempi saada ruotuun ennen syksyn hallikauden alkua. Agilityn treenaaminen remmissä ei vaan oikein pelitä ja hallissa ei voi jatkuvasti olla häiritsemässä muiden treenejä. Jos korvat eivät ala löytyä, niin joudun varmaan ostamaan muille halliin tulijoille singot tai vastaavat aseet, joilla he voivat tulittaa leikkimään ryntäävää höyrypäätä. Välillä on käynyt mielessä, että olisi ehkä ollut hyvä olla vähän vähemmän varovainen pentuaikana ja antaa Rassin saada joskus vähän köniinsä toisilta koirilta. Ehkä se sitten olisi oppinut, että kaikki koirat eivät todellakaan ole olemassa vain se takia, että ne saisivat leikkiä Sir Rassoun kanssa sen idioottimaisia leikkejä.
Tehtiin viikolla myös pari jälkeä Rassille ja alkuviikosta vauhti oli taas sellainen, että mä pidin täysillä liinasta kiinni ja koira laukkasi sitten lähes paikallaan... Täytyis kyllä päästä jonkun kokeneemman oppiin, kun en mitenkään ymmärrä, että milleen ne keppien ilmaisut voisivat tulevaisuudessa toimia, kun tyyppi vaan yrittää juosta täysillä. Sunnuntaina oli vähän rauhallisempi meno, kun oli niin pirun kuuma. Rassonen oli jotenkin vähän huolimaton, ehkä kuumuudesta johtuen, ja hukkasi jäljen pari kertaa ja yritti selvästi etsiä sen ilmasta. Lisäksi se haistoi mun jättämät pyykkipojat puista. Öh.
Kotona Rampo on nykyään aivan mahtis kaveri. Kiellettyjen, mutta silti jatkuvasti kokeiltavien asioiden listakin on lyhentynyt ihan muutamaan. Kaikkein hankalimmalta tuntuu olevan muistaa, että saikos sohvapöydältä viedä ihmisten karkkeja tai muita herkkuja. Mutta nykyään Rassi jopa uskoo. Jos ei ekalla niin viimeistään sillä viidennellä kiellolla ;) Muutoin Rassonen on sisätiloissa hyvin rauhallinen möllykkä. Viime viikolla jopa opeteltiin yksi temppu, kun nykyään iltaisin jää aikaa muuhunkin kuin koiran toimien kyttäämiseen.
Opetin Rassosen läppäämään tassun mun ylös nostettuun käteen. Opetusvaiheessa tuli taas esille kuinka lyhyt pinna Sir Rassoulla on. Sillä paloi hihat heti, kun se ei hokannut mitä siltä haluttiin. Oikein näki miten sillä alkoi höyry nousta korvista ja se oli ihan kiukkuinen itelleen :) Muutaman kerran sitten vähän helppasin ja sen jälkeen tempun saikin heti vaikeuttaa niin, että nostin käden ylös maasta. Kyllä se partanaama siis oppii, kunhan vaan saa itsensä tsempattua niin rauhalliseen tilaan, että pystyy miettimään mitä siltä pyydetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti