Rassi Kuopiossa

Käytiin Rassin kanssa viime viikon sunnuntaina vähän kokeilemassa agilityesteitä Ojangossa. Rassonen oli ihan pöyheänä jo parkkipaikalla ja imi kaikkia mahdollisia hajuja sisuksiinsa nenä pystyssä. Tämä perinteisesti on luvannut vaikeuksia. En tiedä oliko parkkiksella liihotellut joku erinomaisen hemaiseva neitokoira vai mikä siellä oli, mutta meidän nausterinnulikka ainakin katosi tästä maailmasta johonkin ihan omiin ajatuksiinsa.

Päästiin kuitenkin kunnialla kentälle ja Rassikin teeskenteli hetken olevansa kuulolla.

Ensimmäinen harjoituskin meni vielä hienosti ja Rassonen suorastaan ampaisi aidan yli.

Tämän jälkeen meidän pieni kullannuppu sitten sanoikin sopimuksensa irti. Seuraavaan hyppyyn lähetettäessä se hyppäsi, kävi hakemassa palkkansa ja sen jälkeen alkoikin vanha tuttu leikki nimeltään "Ota snautseri kiinni, jos saat". Partanaama paineli ihan sekopäisenä ja korvat olivat ihan täysin pois käytöstä. Luojan lykky, että koiramme on myös niin hölmö, että se ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistunut paikallistamaan missä ne kaikki ihanan hajuiset koirat ovat, vaan se vaan juoksi edestakaisin kuin päätön kana. Yritin ensin lahjomistaktiikkaa. Ei mitään tehoa. Sitten pari karjaisua. Ei vaikutusta. Sen jälkeen lähdin koko kentältä ja jätin höyrypään juoksemaan sinne ihan keskenään. Ei mitään tehoa. Menin uudelleen kentän portille ja erittäin teatraalisesti lähdin pois. Johan tehosi. Sieltä se partanaama sitten porhalsi paikalle ja sekavassa mielentilassaan antoi kiinni. Hävetyksen määrää lisäsi vielä se, että viereisellä kentällä oli radanrakennuspuuhissa SM-kisojen kolmanneksi tulleen joukkueen jäsen. Toivottavasti sai hyvät naurut. Jannekin kysyi tämän pienen episodin jälkeen, että "Miks sä otit snautserin?". Tyydyin vain puhisemaan ja katselin kaihoisasti naapurikentän bordercollieta ;)

Tämän jälkeen "treenit" jatkuivat narun päässä.

Ymmärrettävästi meidän nuorukaista alkaa hieman kuumottaa muut koirat, kun se ei ole sitten kesäkuun päässyt leikkimään kenenkään kanssa! Tiistaina pikkuherra pääsi sitten vihdoin tapaamaan Pikkua. Kylläpäs Rassonen olikin onnellinen.

Torstaina-aamuna lähdimmekin sitten ajamaan kohti Kuopiota. Kävimme sukuloimassa sekä minun ukin että Jannen veljen luona. Anni ja Inna olisivat kuulemma mielellään ottaneet Rassin kotiinsa asumaan, mutta päätimme kuitenkin viedä sen mukanamme :)

Rassi läkähtyneenä Kuopion satamassa.

Perjantaiaamupäivän kaupunkikierroksen jälkeen Rassonen kävi vilvoittelemassa Valkeisenlammessa. Vähän tuon vilvoittelun jälkeen vastaan tuli hiekkakenttä mikä tarkoitti tietenkin sitä, että hullunjuoksut lähtivät käyntiin.

Sen jälkeen Rassonen kävi vielä tyhjässä koirapuistossa mistä tein taas kaksi teatraalista poistumista ennen kuin sain koirani kiinni....

"Mitä se nyt kiljuu siellä. Eikö se nää, että meikällä on tässä just tää yks haju ?!"

Viikonloppu onkin mennyt Rassin osalta vain löhöillessä. Launtai-iltana kävimme Jannen kanssa kaupungilla syömässä ja Rassi sai jäädä yksin koko asuntoon. Kotiin palattuamme ainoat tunnistettavat omatoimiset puuhailut olivat pari sukkapakettia, jotka oli "otettu esille". Ihmeellistä. Voisiko olla mahdollista, että joskus tulevaisuudessa pääsisimme eroon koiraportista?!

"Noooh, kattoo nyt", sanoisi Rassi varmaankin.

Tänään meidän suunnitelmissa olleet agilitytreenti taitavat jäädä väliin. Ulkona on nimittäin sama tunnelma kuin menisi savusaunaan. Ei ole mikään salaisuus mitä mieltä olen meidän itänaapureistamme ja sanotaan nyt vaikka näin, että nämä niiden toistuvat savustusoperaatiot eivät saa tunteitani lämpenemään...ei vaikka ulkona onkin taas yli +30 astetta. Parempia agilitykelejä odotellessa siis.