Käytiin mökkeilemässä Itä-Suomessa ja Rassilla tuntui olevan kiva reissu. Meillä ihmisillä ei aina meinannut ihan huumorintaju riittää riiviön toilailuja katsoessa, mutta ihan viihdyttäväähän se jollain tasolla oli. Rassi tuntuu saaneen ihan uuden vaihteen päälle ja meno yltyy välillä ihan kertakaikkisen päättömäksi. Äiti tokaisi jo legendaksi muodostuneen lausahduksen: "Huh huh, olivat elämäni pisimmät kaksi tuntia", kun palasimme Jannen ja Antin kanssa parin tunnin souturetkeltä. Ipana oli purrut kaikkea, nylkyttänyt kaikkea, juossut sekopäisenä ja kaatanut vesikupin kahdesti. Erityisesti vieraammat ihmiset (tällä kertaa 83-vuotias ukkimme) joutuvat sekä naskaleiden että nylkyttämisen uhriksi. Mua Rassonen puree aika vähän enää, mutta kaikkia muita sitäkin enemmän. Ja tähän piskiin ei mitkään "Ei Musti, hyihyi"-kiellot tehoa. En tiedä onko tuo kallo tehty titaanista vai mistä, mutta jotain erittäin kovaa ainetta se on. Sinnikkyys on myös sillä tasolla, että yhdessä "minä teen mitä haluan"-asenteen kanssa se muodostaa lähes tappavan yhdistelmän. No, elossa on tuo elukka toistaiseksi säilynyt...samoin kuin me ihmisparat.
Kuvissa vähän tyylinäytteitä rannalla hurjastelusta...
Välillä oli vähän rauhallisempiakin hetkiä, jolloin Rassosella oli aikaa tuijottella järvelle.
Ja, kun oli hetki levätty jaksoi taas paneutua hiekan syöntiin ihan uudella innolla.
Yhtenä päivänä käytiin Uukuniemellä geokätköilemässä ja vierailimme samalla Uukuniemen leirintäalueella missä meillä Jannen kanssa oli jätskitauko. Rassillehan ei ole niin väliä, että mitä syö, kunhan jotain on suussa koko ajan, joten se päätti käyttää aikansa keppien pureskeluun.
Alla Rasselsson möyrimässä Uukuniemen metsissä. Iskä sanoikin, että ei hätää, jos Rassi yrittää rajan yli...palauttavat sen varmasti takaisin... :)
Antti oli meidän kanssa mökillä yhden yön ja lisäkäsipari olikin tarpeen, kun Rassia raahattiin vaaranpaikoista turvallisemmille vesille. Jostain kumman syystä kaikki oikeasti vaarallinen tai muuten vain kuvottava on Rassin mielestä just se juttu mitä se haluaa kokeilla. Rassimaiseen tyyliin se kuitenkin vain näyttää kieltä vaaranpaikasta pelastajille (kuten kuvasta näkyy) ja palaa samoille apajille uudelleen.
Näin kauniisti Rassi hyvästeli Antin, kun kävimme heittämässä pojun asemalle, josta lähti juna takaisin kohti Helsinkiä.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita saimme siis kokea mökkireissun aikana, mutta kuten sanottua, ainakin Rassilla näytti olevan hirveän hauskaa. Eipä ainakaan tullut kellään aika pitkäksi Rassin toilailuja seuratessa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti